Erna Snellmanin mielipidekirjoituksen johdosta (SK 2.5.) totean pari seikkaa.
Hän kirjoittaa, että Kalloon johtavalla pengertiellä kaikki olisi hyvin. On aivan totta, kun hän toteaa tiellä olevan nopeusrajoituksen 40 km/h ja siksi tie olisi turvallinen. Ikävä kyllä, nopeusrajoituksesta piittaa vain harva kuljettaja. Jos vielä katsotaan nopeusrajoituksen loppuvan vasta Karhuluodon risteyksessä, jatkuu monen autoilijan hurjastelu sinne asti.
Koko kyseinen tieosuus odottaa vain ensimmäistä vakavaa liikenneonnettomuutta. Jos – tai niin kuin itse uskon, kun valvontaa ei ilmeisesti pystytä järjestämään, olisi pengertien valvonta tai kielto saareen ajosta hoidettava esimerkiksi puomilla.
Snellman on oikeassa Kalloon torjuessaan kirjoituksessa suunnitellun pysäköintipaikan saareen. On kuitenkin outo ajatus, että parkkipaikaksi kuitenkin tulisi nykyinen veneiden säilytyspaikka.
Oma käsitykseni on, että Snellmanin Kalloa puolustava autoilukohde ei sovi Kalloon, olisipa se saaressa sitten siellä tai täällä. Kalloa kai pidetään yleisesti jonkinlaisena retkeilykohteena, jonne autot eivät kuulu.
Entäpä paljon puhutut myrskyt, joita Kalloon muutama syksyllä saapuu? Komeita aaltoja pitäisi päästä katsomaan autossa istuen. Kunnon myräkkä saapuu lähes aina ilmansuunnista välillä länsiluode–pohjoinen.
Autossa istuva näkee merta kapealla sektorilla Kallon lasipalatsi – majakka istuessaan auton lämmössä. Samaan paikkaan ei montakaan autoa mahdu niin, ettei viereinen automobiili haittaisi näkyvyyttä. Uskon kuitenkin, että parhaat paikat veisi autoilija, joka voisi myös asettautua tuulelle alttiiksi.
Ymmärrän liikuntarajoitteisen henkilön tarpeen päästä näkemään luontoa myös sen hurjistuessa. Tähän tarjoaa mahdollisuuden jo aiemmin kertomani Reposaaren aallonmurtaja, josta näkymä on tuulen suunnasta riippuen jopa hienompi kuin Kallon kuohupäät.
Tapio Meri
Pori
”Komeita aaltoja pitäisi päästä katsomaan autossa istuen.