Satakunnan Kansassa oli 21.4. juttu Kalloon suunnitteilla olevasta ajokiellosta ja sen mahdollisista vaikutuksista aallonmurtajan kupeessa toimivaan kahvilaan.
Yksittäisenä asiana on vain ajan kysymys, milloin kahvilan parkkipaikalle menevä moottoriajoneuvo törmää esimerkiksi jollien säilytyspaikan läheisyydessä pieneen purjehduskoululaiseen tai ylipäänsä lapseen, joka voi singahtaa esiin hyvinkin arvaamattomasti jonkun alueella olevan näköesteen takaa.
Yleisellä tasolla keskeistä on ymmärtää, että ihmiset tulevat Kalloon – ja myös Kallon kahvilaan – nimenomaan nauttimaan alueen ainutlaatuisesta merellisestä luonnosta ja siihen liittyvästä tunnelmasta ja äänimaailmasta. Tähän ainutlaatuisuuteen moottoriajoneuvojen jatkuva liikenne ja pärinä eivät kuulu ollenkaan. Parkkipaikka kahvilan välittömässä läheisyydessä ei todellakaan ole mikään ainutlaatuisuustekijä, vaan päinvastoin parkkipaikka on nimenmaan ristiriidassa alueen ainutlaatuisuustekijöiden kanssa.
Sitä vastoin muutaman sadan metrin kävelymatka suunnitellulta pysäköintialueelta Kallon kärkeen antaa jo oivan mahdollisuuden alkaa nauttia Kallon todellisista ainutlaatuisuustekijöistä – ja sitähän varten Kalloon tullaan. Erityisryhmät (esimerkiksi liikuntarajoitteiset) pitää tietenkin ottaa liikennejärjestelyssä huomioon.
Kallon hienoista puitteista pitää kaikkien pystyä nauttimaan. Se edellyttää kuitenkin, että Kallon ainutlaatuisuustekijät tiedostetaan vahvasti ja näitä tekijöitä vaalitaan myös käytännön tasolla.
Olen varma, että myös Kallon kahvilayrittäjät ymmärtävät tämän oikein hyvin. Ainutlaatuisuus syntyy kokonaisuudesta.
Juha Kuuri-Riutta
Pori