Eduskuntavaaleissa ilmennyt taktikointi vahvisti siirtymistä kohti kaksinapaista, toisiaan demonisoivaa leiriä. Uhkakuvia luomalla onnistuttiin keskittämään ääniä ja valtaa suurimmille puolueille. Tällainen johtaa ääripäiden korostumiseen eli polarisoitumiseen. Mielipiteet ja arvot etääntyvät toisistaan ja on vaarana, että yhteiskuntaan syntyy kaksi todellisuutta. Ääriajattelujen väliin jäävät, usein sovittelevat, äänet vaimenevat ääripäiden ottaessa tilan haltuun.
Kaksinapaistuvassa, polarisoituvassa järjestelmässä demokratia usein kärsii, sillä suuri osa kansalaisista kokee, ettei kumpikaan leiri edusta heitä. Tällöin joudutaan tekemään isoissakin asioissa kompromisseja – toisin kuin tilanteessa, jossa on selkeästi valinnanvaraa.
Kaksipuoluejärjestelmissä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, toisella on hallitusvalta ja oppositiossa oleva osapuoli keskittyy torpedoimaan hallitsevan puolueen toimintaa. Ja valtaan päästyään kumoaa edellisen hallituksen päätökset. On helppo nähdä, että yhteiskunta ei voi hyvin tällaisessa tempoilevassa päätöksenteossa.
Kaksijakoisuus heijastuu myös mediaan. Kummallekin osapuolelle syntyy omat mediakanavansa, jolloin yhteisten kantojen löytyminen vaikeutuu ja poteroidutaan yhä syvemmälle omiin asemiin. Polarisaatio ei luo vuoropuhelua ja kompromisseja, vaan pyrkii turvaamaan omien etuja. Se näkyy myös siinä, mistä ei uutisoida ja mitä jätetään kertomatta.
Asetelma altistaa vihapuheelle ja ääriajattelulle, sillä muut vaikutuskeinot koetaan tehottomiksi ja vahvasti keskittynyt valta koetaan etääntyneen kansalaisten arjesta. Vastakkainasettelu lisääntyy. Se johtaa myös konsensushakuisten ja ääripäitä pehmentävien puolueiden häviämiseen poliittiselta kartalta.
Populistiset, yksinkertaiset hokemat kieltämättä viehättävät helppoudellaan. Sosiaalinen media myös suosii kärjekkäitä mielipiteitä ja helppoja ratkaisuja.
Kaksipuoluejärjestelmässä valtaapitävä osapuoli pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille. Ruokahalu saattaa silloin kasvaa syödessä, eli kiusauksena on nimittää omat suosikkinsa vallanpaikoille, laatia lakeja, jotka suosivat omaa äänestäjäkuntaa ja varsinaiset yhteiskuntaa kokonaisuutena kehittävät toimenpiteet jäävät tekemättä.
Monipuoluejärjestelmä puolestaan mahdollistaa myös vähemmistöjen äänen kuulumisen, ylläpitää ja edistää rauhan ja tasa-arvon sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Tällaisessa yhteiskunnassa mahdollistuu myös uusien puolueiden ja liikkeiden syntyminen, mikä pitää vallassa olevat päättäjät sopivasti varpaillaan.
Moniäänisessä, demokraattisessa yhteiskunnassa suvaitaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä pidetä uhkana omalle olemassaololle.
Monipuoluejärjestelmässä ei ole on/off-asetelmaa, vaan se perustuu konsensushakuiseen neuvottelukulttuuriin, jossa on pakko huomioida päätösten laajempia seurauksia eri väestöryhmiin. Hyvinvointiyhteiskunta pitkälti perustuu siihen, että kaikki pidetään mukana, myös päätöksenteossa.
Sillä yhdessä sovittuun myös sitoudutaan, eikä synny tarvetta keikuttaa venettä.
Riitta Kuismanen
puoluevaltuuston pj, kd
aluevaltuutettu
Pirkkala