Helmikuussa uutisoitiin irakilaisen rituaaliteurastajan Ghassan A. Ghalin yli kahden vuoden vankilatuomiosta sekä yli 60 000 euron menetyksestä. Rikoshyötyä lienee kuitenkin kertynyt 200 000.
"Uskonnollinen" eli halal-teurastaminen, jossa eläimen kaula katkaistaan ilman puudutusta, aiheuttaa oikeudenkin mielestä "äärimmäistä kipua, tuskaa ja kärsimystä".
Mutta halal on lain sallimaa, kunhan eläin tainnutetaan "samaan aikaan" kaulavaltimoiden viiltämisen kanssa ja paikalla on eläinlääkäri. Tällaisia höpö-höpö-säädöksiä meillä siis rustataan.
Miten rikos sai jatkua ainakin 15 vuotta? Lampaita nirhattiin ehkä jopa 2 500.
Rituaaliteurastus sallitaan edelleenkin – siis tietyin "ehdoin" – muslimien (halal) ja juutalaisten (kosher) "uskonnonvapauden" nimissä. Jos tällainen eläinrääkkäys kuuluisi kristinuskoon, se olisi moneen kertaan kielletty.
Seuraava skandaali, koirien niin sanotut luolakokeet, pääsi otsikoihin maaliskuussa. Kohun tönimänä Kennelliiton hallitus "päätti keskeyttää" moisen touhun. Mutta "prosessi vienee kuukausia".
Oikeutta eläimille -järjestö osoitti, miten koiria tungetaan "luolaan". Siellä niitä odottaa elävä kettu. Totta kai yhteenottoja syntyy. Koirat ovat kauhuissaan ja kiljuvat taipumuskokeen alusta lähtien. Ketut stressaantuvat vielä enemmän.
Itä-Suomen hovioikeus on päättänyt, ettei luolakettuja saa säilyttää turkiseläinten tapaan häkeissä.
Päätöksessä vertailukohteena oli siis turkiseläin, jonka kohtaloa ei sallita luolakoeketuille.
Turkistarhaus on elinkeino, muttei se enää sovi 2000-luvun käsityksiin eläinten oikeuksista.
Turkistalous on jo merkittävästi kutistunut. 1980-luvulla tarhoja oli lähes 6 000, nyt noin 500. Kymmenkunta Euroopan maata on tarhauksen lopettanut.
Häkkikana seisoi elämänsä ajan noin A4-kokoisen paperiarkin suuruisessa häkissä. EU päätti –12 vuoden pohtimisen jälkeen – kieltää sen vuoden 2012 alusta. Suomi noudatti päätöstä, mutta ainakaan Ranska, Italia ja Espanja eivät.
Keksittiin "virikehäkki", mutta suurten kauppaketjujen kiinnostuksen haalistuminen "virikemuniin" tekee siitä trendistä lopun.
Oikeanlainen lattiakanala sallii tämän linnun luontaisimman askartelun, kuopimisen.
Lähinnä ihmisen oletetun mukavuuden, hajuhaitan, vuoksi kastroidaan eli kuohitaan kirurgisesti Suomessa noin miljoona karju- eli koirasporsasta vuodessa, EU:ssa 100 miljoonaa. Oletetaan nimittäin, että kypsennettäessä oikean karjun liha tuoksuu.
Veitsimenetelmä aiheuttaa porsaalle valtavan kivun. Siinä tehdään vakava kudosvaurio.
Tämän lopettamista alettiin vatvoa eduskunnassa jo 1996. Valmista tuli vihdoin ennen viimeistä vaalitaistoa. Tulehduskipulääkettä pitää käyttää ensi vuoden alusta, paikallispuudutusta 2027, ja 2035 alusta veitsimenetelmä korvataan kokonaan ilmeisesti immunokastraatiolla eli pistoksilla.
Mutta miksi vielä valuttiin moisiin siirtymäaikoihin? Esimerkiksi Iso-Britannia ja Irlanti ovat jo maalissa.
Kalat eivät koirien tai porsaiden tapaan kilju. Siksi luultiin aina 2010-luvulle, etteivät ne tunne kipua. Tiede on nyt todistanut, että eritoten huulten ja suun seutu ovat tuntoherkimmät alueet, joilta kolmikoukkuista uistinta revitään irti. Yksikoukkuinen perhokin on tuskallinen elävälle kalalle.
Maaliskuun alussa voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain mukaan pyydetyt kalat pitää lopettaa välittömästi tai palauttaa varovasti ja vahingoittamatta veteen.
Pyydystä ja päästä -kalastus on turhaa, vastuutonta ja ylimielistä hupia, vaikka se monessa maassa on jo kalastuksen valtavirtaa.
Kalatutkija Helena Telkänranta kieltäisi sen kokonaan, kuten muun muassa Sveitsissä ja Saksassa on tehty. Toivottavasti edes valtaosa meistä 1,7 miljoonasta suomalaisesta vapaa-ajan kalastajasta pyydystäisi vain omaan tai ystäviensä taltrikille.
Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.