Vaalit on taas käyty ja siten seuraavaa hallitusohjelmaa sorvataan lähiviikkoina. Kulloisellakin hallituksella on tarve päästä tekemään vino pino erilaisia ohjelmia, strategioita ja periaatepäätöksiä. Välillä paperit ovat hyviä ja niitä viedään tarmokkaasti eteenpäin, välillä ne jäävät valmistelleen ministeriön käytäville pölyttymään ilman tosiasiallista vaikutusta reaalimaailmaan.
Yksi suurimpia haasteita ohjelmien ja strategioiden luomisessa on se, että osa Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeistä aihealueista jakautuu eri puolille hallintoa. Tästä esimerkki on teollisuuspolitiikka, joka on myös Satakunnan kannalta tärkeä kokonaisuus. Vientiteollisuuden toimintaedellytyksiin liittyviä asioita käsitellään monessa eri ministeriössä ja kokonaiskuvaa ei ole kunnolla kenelläkään. Konkreettinen ratkaisu asiaan olisi teollisuuspoliittisen ministeriryhmän perustaminen tulevalla vaalikaudella.
Yksi hyvä esimerkki johdonmukaisen teollisuuspolitiikan tarpeesta löytyy logistiikan ja liikenteen kokonaisuudesta.
Vientiteollisuuden tuotteet kulkevat useimmiten maakunnista, kuten Satakunnasta, maailmalle. Esimerkiksi sahateollisuudessa tukit pitää kuljettaa ensin metsästä sahalle ja sen jälkeen valmis sahatavara kumipyörillä vientisatamaan. Kun sahatavara on satamassa, on sen matkaan vaikutettu jo kolmen ministeriön päätöksillä.
Suurten ja painavien tavaramäärien liikuttelu syö paljon polttoainetta ja aiheuttaa teollisuudelle merkittäviä kustannuksia. Jos kilpailukykyä ei huomioida päätöksenteossa, tulevaisuudessa kustannuksia tullee nostamaan biokomponentin kasvattaminen dieselissä, ja tässä asian valmisteluvastuu on työ- ja elinkeinoministeriöllä.
Logistiikan kustannusten nousua pystyisi osittain hillitsemään ammattidieselin käyttöönotolla. Tällöin kyseessä on verotuki, jonka valmistelu on käynnissä valtiovarainministeriössä. Kustannukset nousevat ja kuljetusten järjestäminen monimutkaistuu myös, mikäli tieverkosta ei pystytä huolehtimaan aiempaa paremmin. Tieverkoston investoinneista päätetään liikenne- ja viestintäministeriössä.
Teollisuuspoliittisen ministeriryhmän tehtävälistalla voisi ensimmäisenä olla heti syksystä logistiikan kustannusten laskeminen ja tieverkon kehittäminen. Tämä kokonaisuus tarvitsee oikeaa yhteistyötä viranomaisten välillä, koska vastuu asiasta lankeaa useaan osoitteeseen. Ministeriryhmän kautta varmistettaisiin, että tämänkaltaisia aiheita käsitellään johdonmukaisesti niin ministereiden kuin korkeimman virkajohdon toimesta.
Julkisen talouden kriisin keskellä on hyvä huomata, ettei tämä rakenteellinen parannus maksaisi mitään. Se olisi myös toteuttavissa kevyemmin kuin suuret ministeriöiden toimivaltaan puuttuvat uudistukset.
Vientivetoinen kansantalous vaatii toimiakseen myös hyvän hallinnon. Teollisuuspoliittisen ministeriryhmän perustaminen olisi perusteltu osa tätä kehitystyötä.
Tino Aalto
toimitusjohtaja
Sahateollisuus ry