Olen mielenkiinnolla seurannut Satakunnan Kansan sivuilla käytyä keskustelua ”Porin yliopistosta”, aihetta, joka aika ajoin nousee esille. Muutama viikko sitten lehden jutussa aihetta kommentoivat myös Porin entiset kaupunginjohtajat.
Heistä kahta, Heikki Koskea ja Martti Sinisalmea, haastateltiin myös 2000-luvun alussa työstämääni väitöskirjaani varten. Tutkimukseni käsitteli Satakunnan yliopistollisen toiminnan syntyä, kehittymistä ja laajentumista 1960-luvulta eteenpäin sekä toiminnan aluetaloudellisia merkityksiä.
Historiaosuus julkaistiin myös aikanaan Porin kaupungin tutkimuksia -sarjassa (125/2003). Väitöskirjani vuodelta 2004 taitaa edelleenkin löytyä Tampereen yliopiston kirjaston hyllystä, jos jota kuta kiinnostaa tarkemmin tutustua siihen.
Olen usein lämmöllä muistellut 2000-luvun alussa viettämääni aikaa Porin kaupungin arkistossa ja Satakunnan maakunta-arkistossa sekä tekemiäni lukuisia haastatteluja 1950–2000-luvuilla toimineille keskeisille Satakunnan koulutusta eteenpäin vieneille henkilöille. Haastateltavien joukossa oli kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia, poliitikkoja ja muita keskeisiä toimijoita, jotka elävästi muistivat tapahtumat.
Mainittakoon heistä muun muassa Porin teknillisen oppilaitoksen entinen rehtori, opetusneuvos Pauli Happonen ja Rauman opettajankoulutuslaitoksen entinen johtaja, professori Toivo Laurilehto. Jälkimmäisen kanssa kahvihetki 2000-luvun alussa nauhurin kanssa kesti lähes kolme tuntia, vaikka haastateltavalla oli ikää jo 86 vuotta.
Yliopistollinen historia Satakunnassa juontaa juurensa siihen, että Raumalla oltiin 1950-luvun lopulta lähtien huolissaan seminaarista valmistuneiden opettajien täydennyskoulutuksesta, Porissa vastaavasti käytiin keskusteluja teknillisen koulutuksen kehittämisestä. Maakunnassa kyllä oltiin tietoisia niin sanotusta Itä-Suomen korkeakouluhankkeesta (asiaa ajava seura oli perustettu jo vuonna 1955 Lappeenrantaan, eduskunta päätti vuonna 1966 korkeakoulujen perustamisesta Kuopioon, Lappeenrantaan ja Joensuuhun), mutta oman korkeakoulun tai yliopiston perustamista ei vielä tuolloin Satakunnassa suunniteltu.
Esimerkiksi Porissa katsottiin, että teknillinen opisto riittäisi hyvin täyttämään paikallisen teollisuuden tarpeet osaavan työvoiman tuottajana. 1960-luvun alun ilmapiiriä kuvaa hyvin muun muassa Satakunnan Kansan pääkirjoitus vuodelta 1963, jossa todettiin, että ”Pori ei ole muiden (kaupunkien) tapaan kärkkymässä ja kärttämässä korkeakoulua”.
Vuonna 1964 Toivo Laurilehto puhui Raumalla Koulu-uudistusyhdistyksen kesäkurssin avajaisissa, että Satakuntaan sopisi erinomaisesti korkeakoulu, jossa valmistettaisiin kansakoulun opettajista keskikoulun opettajia, insinööreistä diplomi-insinöörejä ja merkonomeista ekonomeja.
Vuodesta 1964 eteenpäin Satakunnassa suunniteltiinkin yhteistä korkeakoulua Länsi-Suomen korkeakouluyhdistyksen puitteissa, mutta vähitellen Rauman ja Porin suunnitelmat eriytyivät. Vuonna 1966 korkeakouluyhdistys tosin vielä toimitti opetusministerille anomuksen, jossa toivottiin niin sanottujen filiaalien perustamista Raumalle ja Poriin kandidaattitasoisia tutkintoja varten.
Porissa oli 1960–70-luvuilla useampiakin työryhmiä ja toimikuntia pohtimassa korkeakoulutusta. Vuonna 1972 Porin kaupunginhallitus toimitti valtioneuvostolle esityksen Porin yliopiston perustamisesta. Yliopistossa olisi ollut yksi tiedekunta, insinööripohjainen teknillinen tiedekunta, ja yliopisto olisi tuon ajan hengen mukaan ollut yksityinen. Yksityiset yliopistot (muun muassa Turun ja Tampereen yliopistot) valtiollistettiin vain kaksi vuotta myöhemmin. Tämä oli esimerkiksi velkaiselle Tampereen yliopistolle helpotus.
Rauman osalta varsinaisen yliopistollisen toiminnan voidaan katsoa alkaneen vuonna 1974, jolloin maan yliopistoihin perustettiin kasvatustieteelliset tiedekunnat. Rauman opettajaseminaari liitettiin Turun yliopiston kyseiseen tiedekuntaan. Porissa yliopistollinen toiminta vastaavasti alkoi vuonna 1983, jolloin kaupunkiin perustettiin yhdessä Tampereen teknillisen korkeakoulun kanssa Porin tutkimus- ja kurssikeskus. Diplomi-insinöörikoulutus Porissa aloitettiin insinööripohjalta vuonna 1987.
Aika ajoin kuulee mainittavan, että Porissa vastustettiin korkeakoulua tai yliopistoa 1950–70-luvuilla. Oma tulkintani on, että ajatusta korkeakoulusta ei yksinkertaisesti esitetty, koska työllisyystilanne oli hyvä, teollisuus kasvoi ja teknillisestä oppilaitoksesta katsottiin saatavan riittävästi osaavaa työvoimaa maakuntaan, niin kuin saatiinkin.
1970-luvulle tultaessa korkeakoulujen perustamisen aika oli jo auttamatta ohi, lukuun ottamatta aluepoliittisin perustein perustettua Lapin korkeakoulua 1970-luvun lopussa.
Jo edesmennyt entinen opetusministeri Jaakko Itälä kertoi minulle aikanaan haastattelussa, että koska Turussa oli jo yliopisto ja Tampereellakin vuonna 1965 toimintansa aloittanut Teknillisen korkeakoulun filiaali (myöhemmin Tampereen teknillinen korkeakoulu), ei valtiovallan taholta yliopiston perustamista Poriin nähty maantieteellisesti mahdolliseksi.
Kuka tietää, vaikka tulevaisuuden aikajanalla siintäisi taas joskus yksityisten yliopistojen paluu? Ehkä silloin keskeiseksi tekijäksi muodostuisikin koulutuksen kysyntään vastaaminen?
Tämä vaatisi kuitenkin lakimuutosta ja lukukausimaksuja. Siihen ei taideta vielä olla valmiita, vaikka maailmalla yliopistobusiness onkin jo pitkään ollut arkipäivää.
Toni Saarivirta
päivystävä dosentti
Tampere