Luettuani SK:ssa maanantaina 27.3. olleen artikkelin perhehoidon tilanteesta ja perhehoitajien kohtelusta hyvinvointialueellamme sekä sunnuntain 26.3. -lehdessä Mielipide-sivustolla olleen Marja Lehdonmäen hätääntyneen artikkelin ”Unohtiko hyvinvointialue muistisairaiden ja heidän omaistensa todellisuuden?” olin järkyttynyt, enkä voinut olla tarttumatta kynään.
Vaalipaneeleissa olemme kuulleet, miten kaikki puolueet ovat hyvin huolissaan vanhustenhoidon nykytilasta ja miten se on saatava kuntoon mahdollisimman pian.
On löydettävä uusia vaihtoehtoisia asumispalveluja ja joustavia jatkohoitopaikkoja, etteivät ikäihmiset (useimmiten kotihoidon asiakkaat) täytä päivystysosastojen vuodepaikkoja, koska jatkohoitopaikkoja ei ole riittävästi tämän päivän tarpeisiin, johtuen hoitajapulasta ja liian kiivastahtisesta ”laitospaikkojen” alasajosta viime vuosina.
Tämä kaikki on ihan totta.
Puhutaan ennaltaehkäisevien toimien tärkeydestä ja kuntouttavasta kotihoidosta, jota ”rikastetaan” yhä enenevässä määrin nykytekniikan keinoin.
Kotihoidossa on tänä päivänä paljon monisairaita, yksinäisyyttä, turvattomuutta ja ihmisen ikävää potevia vanhuksia, mistä hoitajan on kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa aivan liian nopeasti suuren asiakasmäärän vuoksi.
Tähän kaikkeen vanhuspalveluiden hätään suurena apuna ovat olleet ja ovat omaishoitajat, jotka jaksavat ja haluavat hoitaa läheistään mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Heidän tukemisensa sekä taloudellisesti että muilla tavoin on äärimmäisen tärkeää.
Toisena, myös hyvin kodikkaana ja inhimillisenä ikäihmisten palvelumuotona on viime vuosina laajentunut perhehoito.
Näissä perheissä vanhus voi saada juuri sitä lämpöä, turvaa, levollisuutta, kuuntelevaa korvaa, yksilölliset tarpeet huomioivaa kokonaisvaltaista hoitoa/hoivaa, jota hän eniten kaipaa ja jota myös omaiset toivovat hoivayksiköltä palautekeskustelujen mukaan.
Hoito on hyvin sitovaa, henkisesti ja fyysisesti vaativaa työtä, joten palkka tästä työstä pitäisi olla sen mukainen ja samaa tasoa hyvinvointialueittain.
Hyvinvointialueen talouden näkökulmasta sekä perhehoito että omaishoito ovat joka tapauksessa huomattavasti edullisempia hoitomuotoja verrattuna tehostetun palveluasumisen kustannuksiin, mikä kuitenkin olisi ainut todellinen vaihtoehto näille ikäihmisille.
Toivon, että jokainen hyvinvointialueemme päättäjä, joka toimii ikäihmisten palveluiden piirissä, kävisi tutustumassa läheiseen perhehoito-yksikköön, kuulemaan myös asukkaiden ja omaisten mielipiteitä tästä palvelusta ja sen jälkeen puntaroimaan uudelleen tästä työstä maksettavaa korvausta, valtakunnallista tasoa vertaillen.
Hilla Suurkoivu
vuosia eri tehtävissä vanhustyön saralla
Rauma
”On löydettävä uusia vaihtoehtoisia asumispalveluja ja joustavia jatkohoitopaikkoja.