15.3. Satakunnan Kansassa julkaistu kirjoitukseni on herättänyt joidenkin lukijoiden keskuudessa kysymyksiä. Haluan täsmentää ajatuksiani eläkeasiassa väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kun eläkejärjestelmää, esimerkiksi eläkeikää, koskevia uudistuksia tehdään, niitä tehdään tulevien sukupolvien eläkkeisiin. Eläkkeet Suomessa nauttivat omaisuuden suojaa. Jo myönnettyihin eläkkeisiin ei tietenkään voi tällaisia muutoksia tehdä, eikä niitä tehdä edes lähitulevaisuuden eläke-ehtoihin.
Työeläkeuudistus on asia, mikä todennäköisesti päätyy myös tulevaan hallitusohjelmaan. Tämä on siis valittavien kansanedustajien päätettäväksi tuleva asia, vaikka työmarkkinajärjestöillä on tässä keskeinen rooli.
Tulevan uudistuksen vaihtoehtoina on julkisuudessa mainittu muun muassa opiskelusta kertyvästä eläkkeestä luopuminen ja osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen heikentäminen tai lakkauttaminen. Myös eläkemaksujen korotukset ja riskipitoisemmat eläkesijoitukset ovat mukana kaavailuissa.
Järjestelmän uudistusten myötä 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneiden tavoite-eläkeiät lähentelevät jo 70 ikävuotta. Alin eläkeikä mahdollistaa eläkkeelle jäämisen noin paria vuotta aiemmin, mutta silloin eläke leikkaantuu. Tätä käytännössä voi ajatella niin, että mikäli eläkkeensaaja aikoisi olla laskennallista eläkeaikaa enemmän eläkkeellä, eläketulo joutuu ”etukäteiseen leikkuriin” – myös pienimmät työeläkkeet.
”Jo myönnettyihin eläkkeisiin ei tietenkään voi tällaisia muutoksia tehdä, eikä niitä tehdä edes lähitulevaisuuden eläke-ehtoihin.
Tarkoituksenani oli pohtia siitä, olisiko nuoremmillekin sukupolville mitenkään mahdollista olla korkeammalla eläkkeellä tavoite-eläkeikää aiemmin, esimerkiksi alimman, jo melko korkealle nostetun eläkeiän kohdalla. Ajatus syntyi, kun silmiini osui vanha uutinen eräille johtajille hankituista muhkeista lisäeläkkeistä eläkejärjestelmän piikkiin.
Helpointa olisi tietysti esittää muutoksia ilman minkäänlaista pohdintaa siitä, miten ne rahoitetaan. Useissa maissa on kuitenkin käytössä huippueläkkeitä rajoittava eläkepalkkakatto. Ranskassa taas mellakoidaan eläkeiän nostosta 62 ikävuodesta 64:een.
Eläkejärjestelmään, kuin myös koko hyvinvointivaltion pystyssä pysymiseen, vaikuttaa tietenkin monet seikat, kuten syntyvyys ja työllisyys sekä työurien pituudet. Suomessa tulisikin panostaa perhepolitiikkaan ja saada aikaan enemmän lapsimyönteisyyttä. Työllisyys- ja työurakehityksen uhkana on talouden taantuminen.
Vaaliehdokkailta kysellään usein palkkojen korotuksista, mutta tosiasiassa eduskunnassa on enemmän päätettävänä se, mitä sillä palkalla tai eläkkeellä saa ostettua. Nykyisellä politiikalla palkalla saa aina vaan vähemmän – ostovoima on laskenut historiallista vauhtia alaspäin.
Ostovoimakehityksen lasku kohdentuu kotimaiseen kysyntään, ja lasku siinä tarkoittaa usein myös talouden taantumaa kohti menemistä. Tähän tulee tulevalla kaudella saada käänne.
Arto Nurmi
eduskuntavaaliehdokas (ps.)
kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (2. vpj)
Pori