Ruotsin maahanmuuttajalähiöissä käydään jengisotaa. Ruumiita riittää. Suurissa kaupungeissa räjähtelee. Poliisi karttelee joitakin kaupunginosia. Ampumistapauksista on selvitetty vain viidesosa.
Ruotsin 10,5 miljoonasta asukkaasta yli kaksi miljoonaa on ulkomailla syntyneitä, eli noin joka viides. Ulkomaalaistaustaisia on yli kolmannes. Vuodesta 2010 on myönnetty 1,2 miljoonaa oleskelulupaa.
Maa alkaa panostaa nykyistä enemmän rahaa päästäkseen hankalista tapauksista eroon. Takaisin lähtevä perhe on saanut 3 600 euron tuen, mutta kymmenessä vuodessa täkyyn on tarttunut vain 47 henkilöä.
Tanska tarjoaa lähtijälle jopa lähes 20 000. Osapuilleen 300–500 on kymmenessä vuodessa kaikonnut. Suomikin tukee poistujia 200–1 500 eurolla ynnä 3 000-5 000:n ”tukirahalla”.
Länsinaapurimme maahanmuuttopolitiikka näyttää menneen jokseenkin poskelleen. Työvoimapulakin on samaa tasoa kuin Japanissa, joka ei juuri siirtolaisia ota.
POLIISIN MUKAAN meilläkin suurelta osin maahanmuuttotaustaiset katujengit nostavat päätään isoissa keskuksissa – Helsingin seudulla ja Turussa on jo kymmenkunta. Seksuaalirikoksissa maahanmuuttajien määrä on selvästi suurempi kuin heidän osuutensa väestöstä.
Vähiten tänne kaivataan somaleja, irakilaisia, afgaaneja ja syyrialaisia (Taloustutkimus tammikuu).
Neljän ministeriön kansliapäällikköryhmä vaati hiljattain, että muun muassa sote-palvelut ovat lirissä eikä talouskasvu luonaa ilman huomattavaa ulkomaista työvoimaa. Yli 85-vuotiaiden määräkin tuplaantuu vuoteen 2035 mennessä.
Nyt meille on tullut vuodesta 2010 lähtien ”nettona” 12 000–23 000 vuodessa. Heistä vain osa on työikäisiä. Työnhakijoina on noin 40 000 siirtolaista. Turvapaikanhakijoiden työllisyys on 40 prosenttia, niin sanottujen työperäisten kaksinkertainen.
TARVEARVIOT vaihtelevat. Esimerkiksi kokoomus havittelisi noin 25 000:n, tilastotieteilijä Pekka Myrskylä 30 000:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) 44 000:n vuotuista nettolisäystä.
Meillä on 140 000:n suomalaisen mysteeri, joka ei ole työmarkkinoilla, ei koulutuksessa, ei työttömänä eikä työttömyyseläkkeellä. Työttömiä on kaikkiaan noin 258 000.
Monen muun tapaan Etla tietää myös maahantulon ongelmat. Sen mielestä pitäisi saada koulutettuja, ehkäpä ”huippuosaajia”, mutta sekin toteaa, että myös vähemmän koulutettua väkeä tarvitaan muun muassa palveluammatteihin. He taas ”kuluttavat useammin enemmän julkisia varoja kuin tuottavat verovaroja”.
YLI PUOLELTA maahanmuuttajanaisista kuluu keskimäärin 14 vuotta ennen kuin he pääsevät työn syrjästä kiinni. Senkin ajan he ovat sosiaalisysteemissämme.
Sairaaloissamme hoidetaan henkilöitä, jotka vuosikymmenten maassa olon jälkeen tarvitsevat tulkin, joskus kaksi. Kyseessä on usein iäkäs sukulainen, jonka hoito alkuperämaassa on jokseenkin laiminlyöty – tai nuori mies Lähi-idästä, joka vaatii lähinnä esteettistä operaatiota.
Maahanmuuttovirasto on ristitulessa: tulijoiden pitäisi olla kontrollissa, mutta virtaa tulisi kasvattaa. Ovet auki -poliitikot ovat heti kimpussa, jos yksikin hylky on väärä.
Tanska on jo pitkään suhteuttanut tulijoiden määrän siihen, joka pystytään integroimaan eli sopeuttamaan yhteiskuntaan. Se edellyttää kielen oppimista, työllistymistä ja yhteiskunnan arvojen tukemista - olisi hyvä resepti meillekin.
Asenteemme ovat kovin jakautuneet: vähän alle puolet, 49 prosenttia, toivottaisi kaikki halukkaat tervetulleiksi meille töihin, 46 prosenttia on eri mieltä. Vuonna 2017 peräti 67 prosenttia piti ovia sepposen selällään.
Olemmeko siis suo siellä, vetelä täällä -tilassa? Voisimme lähteä esimerkiksi siitä, että jo Suomessa olevilla on oikeus työntekoon eli työlupa, jos työ on täysipäiväistä ja palkka sopimusten raameissa. Työnantajalla pitäisi olla oikeus päätellä, onko työnhakija pätevä.
Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.
”Meillä on 140 000:n suomalaisen mysteeri, joka ei ole työmarkkinoilla, ei koulutuksessa, ei työttömänä eikä työttömyyseläkkeellä.