Porin kaupunki kävi esittelemässä Reposaaressa (miksi siellä?) tuhoisaa kaavasuunnitelmaa kaupunginosa Kallon alueen muutoksesta ja laajennuksesta. Kysymyksessä oli kaavaselostuksen kaavaluonnos (onneksi!).
Suurta hämmästystä on herättänyt muun muassa saaren autopaikkojen määrä (noin 45 autoa), linja-auton kääntöpaikka, saareen johtavan tien/kadun laajennus ja 120–150 parkkipaikkaa tien varteen Uniluotoon.
On vaikea ymmärtää, miksi autopaikkoja tarvittaisiin tuollaista määrää saarelle. Esillä ollut kysymys kahvilan aukioloajoista kertoi kyseisen ajanjakson olevan juhannuksesta elokuulle. Jos palveluja ei saarelle lisätä, (ja niitä ei saarirauhaa rikkomaan tarvita), niin jotakin vanhasta Kallosta voisi säilyä.
Haaveiltua pysäköintipaikkaa varten saaren jo ennestään riutuvaa puistoa tulisi kaataa useita runkoja. Samalla suunniteltu parkkipaikka joutuisi kuitenkin kokemaan luonnon jatkavan kovilla tuulilla puiden kaatamista. Hevosmiehen tietotoimiston mukaan tien ja rannan väliin jäävää puurivi pitäisi jättää ennalleen. Tämä kaikki vaatisi muutakin kuin kirvestä ja pokasahaa sekä myös joltakin momentilta rahaa.
Ihmetystä herättää myös linja-auton tarvitsema kääntöpaikka. Ne harvat kerrat, kun täysmittainen linja-auto käy Kallossa (eläkeläisseurue tms.), on käynti onnistunut ilman omaa tilaa. Tilan varaaminen tähän tarkoitukseen on siis aivan yhtä turhaa kuin koko saarta uhkaava pysäköintipaikan rakentaminen.
Saareen johtavan tien/kadun yhteyteen on kaavailtu jonkinlaista kapeaa viheraluetta, jonka toisella puolella olisi autoliikenne ja viheralueen (jopa on heitetty esiin puiden tai pensaiden istuttamista) toisella puolella pyöräilijöille ja jalankulkijoille varattu tila.
Kaavan laatijoiden pitäisi käydä katsomassa tietyillä tuulilla, kuinka aallonpärskeet kastelevat koko tienpinnan. Tulipa tuuli etelästä tai pohjoisesta, se pyyhkisi tienpinnan sileäksi ja söisi mennessään kustannuksia lisäävän "maisematien".
Uniluotoon on keksitty paikka 120–150 parkkipaikalle. Autopaikkojen noin suurta määrää on vaikea kuvitella niin kauan, kunnes rohkaistaan kieltämään saareen ajo. Tämä ratkaisu on oikea ja hoidettavissa puomilla. Puomin sähköinen avaus on mahdollista antamalla lupa muutamalle viranomaiselle, veneen omistajalle ja saaressa asuvalle tai siellä työskentelevälle. Tarvittaessa voitaneen saarella olevan autoilijan lupa sähköisesti tarkistaa. Kustannukset jäisivät murto-osaan siitä, mitä Kalloon kaavaillut pysäköintipaikat tulisivat maksamaan.
Sulkeminen puomilla vähentäisi saaren autoliikennettä ja tekisi Kallontien turvallisemmaksi. Ylimääräinen ja terveellinen kokemus se olisi niille sadoille kävijöille, jotka Kallossa pistäytyvät nyt visusti autossa istuen.
Oman omituisen lisänsä Kallon kaavasuunnitelmaan tuo tehty luontoselvitys. Se lienee rakennettu Envibio Oy:n ohjeiden mukaisesti eikä sen takia (?) ole otettu mukaan kyy- ja ranta- eli tarhakäärmeiden esiintymistä saarella. Molemmat lajit ovat vähenemässä saaresta silmittömän käärmeinhon takia riippumatta, onko lajilla lain suoja vai ei.
Käärmeinhon takia heräsi mielessäni ajatus, onko matelijoiden "unohtaminen" kaavasuunnitelmassa ollut tarkoituksenmukaista. Ehkä käärmeet luontodirektiivin luokituksessa eivät ole päässeet riittävän korkealle.
Pelätäänkö autoilijoiden kavahtavan saaren luikertajia unohtamalla kertoa niiden olemassaolosta?
Matelijoiden määrä alkoi vähentyä voimakkaasti samaan aikaan, kun kahvikoju tuotiin ja autoilijoiden määrät alkoivat kasvaa viime vuosikymmenen lopussa. Kesäaikoina aluksi tavattiin yli kolmekymmentä tavalla tai toisella liiskaantuneita rantakäärmeen jäännöksiä pääsääntöisesti Kallontiellä ja kahvilan lähistöllä. Onkin syytä olla huolissaan, että vastuuttomien liikkuminen saarella tappaa saaren viimeisetkin käärmeet.
Niille lukijoille, jotka ajattelevat käärmeiden kuuluvan muualle kuin Kalloon, voin todeta jo monen kasvin ja eläimen katoamisen tai kannan selvän vähenemisen.
Saareen ei enää kannata mennä sienestämään, muurahaiskeot ovat kadonneet, sammakko ei enää ilahduta kulkijaa, vesilisko (sen uusi nimi on manteri, ei kuulu liskoihin, vaan salamantereihin) on ilmeisesti kokonaan kadonnut saarelta.
En ole mikään arboristi, ja siksi ihmettelen Kallon länsirannan tuntumassa olevia hoikkia täysikasvuisia mäntyjä, jotka täyden kasvupituuden saavuttaessa kuolevat pystyyn ja kaatuvat joko luonnon tai ihmisen toimesta. Kuka kertoo, onko kyseessä maaperä vai luonnon pikkunakertajat?
Kyseisellä kaavamuutoksella (tämä teksti siis esitetty muutosehdotuksessa) arvioidaan olevan positiivisia vaikutuksia. Runsaat ylimitoitetut parkkipaikat palvelevat ehdotuksen mukaan myös suurempia tapahtumia alueella.
Näkeekö huomisen uniluotolainen sirkustelttojen räikeät viirit liehumassa merituulessa – voittaako KalloSperen myrskyinen "musiikki" lokkien kalkatuksen ja mustarastaan apean huilun?
Sitäkö todella halutaan?
Tapio Meri
Pori, Uniluoto