Väinö Linnan sanoin: "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi". Onneksi ei ihan siihen pisteeseen jääty, ja Suomi on kehittynyt torppariudesta pitkän taipaleen. Nyt voi kuitenkin jo ihmetellä, millaiseen vinksahtaneisuuden tilaan Suomi on matkalla.
Ihmetellään syntyvyyden laskua, mikä lienee Suomessakin tapahtunut räjähdysmäisesti. Samaan aikaan pelotellaan nuoret ihmiset niin tuskaisiksi ja ahdistuneiksi ilmastonmuutoksella, etteivät halua tänne lapsia tehdä ainuttakaan; jokainen syntyvä vauvahan lisää maapallon hiilikuormaa.
Hirveä hinku on ennallistaa metsät, antaa päätäntävalta niistä EU:lle ja estää hakkuut, mutta samalla Suomi pitäisi täyttää tuulimyllyillä, ja maa-alueille rakennettavien tuulivoimapuistojen ja sähkönsiirtojohtojen tieltä laajoja metsäalueita hävitetään surutta.
Nykyisen hallituksen aikana käsite intersektionaalinen feminismi on hypännyt esille. Tämän tasa-arvokäsityksen mukaan valkoisen heteromiehen luokkaan kuuluva on sortaja ja alinta "kastia" ja kaikki muut ihmisryhmät eritasoisesti uhreja. Samaan nykyhallitustermistöön kuuluvat sanat woke ja cancelointi, mutta ei niistä sen enempää.
Tasa-arvo on aina hyvä asia, ja siihen pitää pyrkiä, mutta esimerkiksi äärifeminismi ei sitä ole, niin kuin ei yleensä muukaan äärisuuntaus.
Outoa on sekin, että ilmaisuista tyttö, poika, äiti ja isä yritetään muokata negatiivisia. Lehdistä olemme saaneet lukea, että alakoulun oppilaan käsityötunnin tuotoksena syntyneen kassin teksti "sukupuolia on vain kaksi" johti koulun pyytämään tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa ja kassin teko kiellettiin.
Vuonna 2020 perhevapaauudistuksen lakitekstiä muutettiin sukupuolineutraaliksi, ja sanat äiti ja isä poistuivat, ja tilalle tulivat synnyttäjä, raskaana oleva tai vanhempi.
Nykyään taitaa olla niin, että tytöt voivat olla poikia ja isillä voi olla kuukautiset, ja taitavat jo synnyttääkin.
Sanoillani en halua sortaa vähemmistöjä, vaan korostaa sitä, että vähemmistöt hyväksymällä ei pidä demonisoida enemmistöjä.
Maailma on hullu, kun alkoholin mukanaan tuomat haitat eivät riitä. Yli puoli miljoonaa suomalaista juo alkoholia niin paljon, että heillä pitkäaikaisten terveyshaittojen riski on kohonnut. Samaan aikaan lukuisat lapset kärsivät vanhempiensa alkoholinkäytöstä. Nykyään osa poliitikoistakin haluaa laillistaa huumeet ja mahdollistaa narkkaamisen huumeiden käyttöhuoneissa.
Kouluissa lapsista on tehty pikkupomoja, jotka määräävät tahdin. Opettajien auktoriteettiasema ja mahdollisuudet kurinpidollisesti puuttua lasten ja nuorten ylilyönteihin on viety kovin ahtaalle.
Koulun pitäisi olla oppimispaikka, missä opettaja auktoriteettiasemallaan takaa oppimisrauhan opiskelijoille. Koulun ei pitäisi olla viihdekeskus, eikä opettajien työstä suuri osuus saisi kulua byrokratian ja kaikenmaailman hankkeiden pyörittämiseen.
Sanotaan, että hoitajista on huutava pula. Viime vuonna lähes tuhannen hoitajan ammattioikeudet poistettiin Valviran rekisteristä. Samaan aikaan uusien sairaanhoitajien määrä on laskenut. Hoitajakato liittyy työoloihin, palkkaukseen ja myös hoitajiin kohdistuneisiin liian tiukkoihin koronatoimiin ja pakkorokotuksiin.
Tätä vajetta yritetään paikata Satakunnassa sambialaisia hoitajia rekrytoimalla. Pitäisiköhän vain hoitaa suomalaisten hoitajien palkkausasiat ja työolot kuntoon, ja myös vakinaistaa hoitajia määräaikaisten sopimusten ketjutusten sijaan?
Vielä yksi huomio: Nenäpäivän keräyksen ja World Vision -konserttien sijaan, olisiko aika suunnata apua ihan meidän oman maan lapsille, nuorille ja apua tarvitseville? Totta kai koko maailman lapset ovat yhtä arvokkaita, mutta tärkeitä kohteita löytyy lähempää, omasta maasta vauvasta vanhukseen.
Muista, että vain äänestämällä voit vaikuttaa näihinkin epäkohtiin.
Tiina Stenman
kaupunginvaltuutettu
eduskuntavaaliehdokas ( ps.)
Pori