Koska metsän asukkaat eivät laadi mielipidekirjoituksia, niin yritän edustaa joitakin lajeja, joiden parissa olen liikaakin aikaani viettänyt.
Pohjantikka oli vielä 1970-luvulla aika tavallinen, vaikkakin harvinainen kuusivaltaisten talousmetsien tikka. Tämän päivän metsistä se löytyy enää luonnonsuojelualueilta. Jos pohjantikan halutaan Etelä-Suomenkin metsissä asuvan, niin metso-suojelualueita pitäisi saada lisää.
Löytyykö kelvollisia metsiä enää?
Kullaalla majavat ovat padoillansa tappaneet paljon metsää. Metsänomistaja ei majavaa kiitä, mutta pohjantikka kiittää. Kolmelta tällaiselta alueelta olen Kullaalla löytänyt pohjantikan pesän. Ahmauksessa Kankilammenojan ympäristöstä majavat tappoivat todella paljon metsää, mutta löysin sen alueen niin myöhään, että pohjantikalle ei enää kuolleista puista löytynyt hyönteisiä – tai sitten epäonnistuin pesän etsinnässä.
En ole metsätalouden asiantuntija, mutta arvelen, että Ahmauksessa ojituksista on ollut enemmänkin haittaa.
Mikä on mehiläishaukan tulevaisuus Suomessa?
Se ei tarvitse vanhaa metsää, mutta suojainen ja aika tiheä sen pesämetsän pitäisi olla. Näitä metsiä on vähän verrattuna 30–50 vuoden takaisiin aikoihin. Jotta tämä uhanalainen ja hitaasti lisääntyvä laji onnistuisi pesinnässään sen pitäisi välttää muun muassa kanahaukan saalistus.
Käytän aasinsiltaa hyväkseni. Meillä on rengastajia ja rengastamattomia kanahaukan palvojia, jotka rakentavat kanahaukalle tekopesiä. Jos kaikki metsät eivät muutu taimikoiksi, niin kanahaukka kyllä pärjää. Kun en ole muuta osannut tehdä, olen löytänyt myös satoja kanahaukan pesiä. Ainakaan minun aineistossani ne eivät putoile yhtään useammin kuin esimerkiksi 1970-luvulla.
Viime talvena Minna Pyykön ohjelmassa joku rengastaja esitteli helkama-pesiään. Ilmeisesti tekopesä rakennettu polkupyörän renkaan päälle? Tuskin on kysynyt metsänomistajalta lupaa hökötykselleen.
Eikä Satakunnassakaan lupia kysellä: pesäpuiden rungoista voisi päätellä puun omistajan vaihtuneen. Suomessa on rengastettu lähes 80 000 kanahaukkaa. Mikä tieto puuttuu? Kanahaukka saalistaa paljon kanalintuja. Nämä "vesitalvet" ovat kanalinnuille hankalia, kanahaukalle helppoja.
Joskus niin yleinen hömötiainen on tänään jo uhanalainen. Se ei rengastajia häiritse, kunhan varpuspöllö saadaan pönttöön ja rengastuksia lisää. Lähes kaikki rengastajat tuntevat käpytikan, joka on runsaslukuinen tikka. Varpuspöllöllä ei ole käpytikan runsauden takia pulaa pesäkoloista, mutta ongelmana on, että luonnonkoloista rengastaminen on hankalaa tai mahdotonta.
Varpuspöllöt saalistavat paljon hömötiaisia. Varpuspöllöjä on rengastettu ainakin 55 000. Jos satatuhatta saadaan täyteen, tyydyttääkö tiedon taso hitaampaakin?
Hömö- ja töyhtötiainen ovat pökkelöpesijöitä. Hakkuuaukoilla näkee tekopökkelöitä. En aivan ymmärrä niiden merkitystä, koska esimerkiksi hömötiaiselle ei niistä ole mitään hyötyä.Toivoisin, että nämä usein kuolleet puut voisi jättää pystyyn sahaamatta. Tuulen katkaisemina ne olisivat luonnollisempia.
Vielä viirupöllö. Niille on Satakunnassa viety sadoittain pönttöjä. Taas ahkeruuden syynä rengastus. Viisi vuotta sitten rengastuksia oli jo yli 70 000. Viirupöllö saalistaa myyriä, mutta saalistaa se myös liito-oravia, käkiä ja pienempiä pöllöjä.
Kun näkee pöntölle matkaavan rengastajan tykötarpeineen ja hänen henkivartijansa, maallikko saattaa hyvin ajatella, että siinä tallustaa tieteen tekijä.
On tärkeä asia, että metsätaloudessa jätetään isoja haapoja kaatamatta. Retkeilen paljon Kullaalla, jossa on riittävästi viirupöllön luonnollisia pesäpuita. Katkenneet jykevät puut ovat viirupöllön alkuperäisiä pesäpaikkoja, mutta on myös haapoja, joissa on riittävän iso kolo pöllölle.
Viirupöllö on iso petolintu. Aikoinaan luonnonmetsissä se oli harvalukuinen. Koska rengastus on hauskaa, rengastaja voi toki kavuta myös isoon haapaan viirupöllön luonnonpesälle. Suorituksen voisi kuvata ja filmin esittää kunnan joulujuhlissa, jotta meillä muillakin on hauskaa.
Rengastuksella on saatu paljon tärkeää tietoa. Löytämistäni haukan pesistä rengastettiin poikasia yli kolmekymmentä vuotta, mutta se loppui kymmenkunta vuotta sitten. Löydöt olivat mukavia, mutta ei niillä juuri tieteellistä arvoa ollut.
Mielipideosstolla on ollut joitakin metsäaiheisia kirjoituksia. Niihin pari kommenttia.
Ilmatieteenlaitoksen mukaan myrskyjä ei ole aikaisempaa enemmän, vaikka hakkuuaukkojen reunoilla näkyykin paljon kaatuneita puita. Jossain kirjoituksessa luki, että "avohakkuualueella on paljon enemmän lajeja kuin metsässä ennen hakkuuta".
Se on niin mystinen tutkimustulos, että siitä haluaisin kuulla enemmän.
Kalevi Mattila
Ulvila