Tilastokeskuksen vuoden 2021 koulutustilastot pysäyttivät ikävällä tavalla. Satakunnan väestön koulutustasoindeksi tippui maakuntien alhaisimmaksi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus jäi neljänneksi alhaisimmaksi. Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus oli toiseksi korkein Päijät-Hämeen jälkeen.
Ilkeiltä tuloksilta voi sulkea silmät ja vaieta, mutta se on harvoin kestävä ratkaisu.
Satakunnan kannalta on vakava ongelma, etteivät koulutuserot ole kaventuneet muihin maakuntiin. Päinvastoin. Satakunnan superhaasteet liittyvät supistuvaan väestönkehitykseen, väestön koulutustason alhaisuuteen, tutkimus- ja kehitysmenojen vähäisyyteen ja heikkoon tunnettuuteen.
Satakunnan koulutukseen liittyvissä asioissa tulee usein niin sanottu ”Päivä murmelina” -fiilis, kun samat asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen eikä mikään näytä muuttuvan. En silti keksi keksimälläkään muuta yhtä vaikuttavaa keinoa ratkaista edellä mainittuja isoja haasteita kuin panostamalla korkeakoulutukseen.
Kyse on nykyisten korkeakoulujen resurssien lisäämisestä, uusista aloituspaikoista ja koulutusohjelmista. Kriittinen tekijä on valtionrahoitus. Tilanne ei oikene edes ajan kanssa ellei Satakunta saa jatkossa lisää valtionrahoitusta korkeakoulutukseen. Kyse on tasapuolisuudesta ja alueellisesta tasa-arvosta.
Porin yliopistokeskuksen valtionrahoitus on ollut keskimäärin hieman alle 5 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2020–2022.
Vertailun vuoksi esimerkiksi Vaasan yliopiston valtionrahoitus on noin 36, Lapin yliopiston noin 40, Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston noin 54, Jyväskylän yliopiston 149, Turun yliopiston 176 ja Tampereen yliopiston 197 miljoonaa euroa vuodessa.
Huom: siis vuodessa!
Kun yhden vuoden valtionrahoituksen kertoo viidellä, kymmenellä tai vaikka 30 vuodella, ymmärtää kuinka suuret ovat alueelliset kerrannaisvaikutukset ja miksi Satakunnan asema on heikko koulutustilastoissa.
Satakunnan väestön koulutustasoindeksi tippui maakuntien alhaisimmaksi Tilastokeskuksen vuoden 2021 tilastoissa.
Satakunnan yliopistotoiminnot perustuvat Tampereen ja Turun yliopiston hyvään tahtoon ja päätöksiin.
Tilanne on haavoittuvainen. Pori ja Rauma maksavat vuositasolla yhteensä noin 3,6 miljoonaa euroa nykyisten yliopistotoimintojen pysymisestä Satakunnasta. Se on hyvää tulevaisuuspolitiikkaa kaupungeilta, mutta ei ole oikein, eikä tasapuolista valtion taholta.
Satakunnassa opiskeli 9 000 korkeakouluopiskelijaa ammattikorkeakouluissa, Porin ylipistokeskuksessa ja Rauman OKL:ssä vuonna 2021. Perspektiivin vuoksi esimerkiksi Lappeenrannassa oli 8 800, Vaasassa 13 100 ja Joensuussa 13 400 korkeakouluopiskelijaa. Kolmen edellä mainitun kaupungin väkiluku on noin kolmasosa Satakunnan väkiluvusta.
Satakunnan onni ovat vahvat ammattikorkeakoulu(t), jotka tekevät tuloksellista ja vaikuttavaa työtä. Ne eivät kuitenkaan voi roolinsa vuoksi täysin korvata yliopistokoulutuksen aukkoja. Satakunnassa tarvitaan jokin kolmas tie ja malli, jossa ammattikorkeakoulut ja yliopistokeskus kiinnittyisivät tiiviimmin toisiinsa, jos oma yliopisto ei ole mahdollinen.
Vaihtoehdot ovat selkeät. Ensiksi, nostaa kädet pystyyn ja tyytyä kiltisti nykytilanteeseen koulutustilastojen peränpitäjänä. Toiseksi, luoda itse alueellinen malli, sillä sitä ei tee tai esitä kukaan puolestamme.
Avaintekijät liittyvät yhteiseen tahtoon ja edunajamiseen. Jos ne puuttuvat tai asiaa vähätellään jopa korkeakoulujen edustajien suulla, mikään ei muutu.
Kirjoittaja on porilainen valtiotieteen tohtori sekä alue- ja väestönkehityksen asiantuntija.