Pelkkään huoltosuhteeseen perustuva katsantotapa jättää näkyvistä eläkeläisten panoksen yhteiskuntaan. Eläkeläiset käyttävät voimavarojaan muiden ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi. Voimavarat kohdistuvat sekä elämän yksityiselle alueelle perhepiiriin että julkiselle alueelle.
70 prosenttia isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Heidän antamansa lastenhoitoavun rahalliseksi arvoksi on esitetty 540 milj. euroa vuosittain. Samalla eläkeläiset tukevat myös omia iäkkäitä vanhempiaan.
Eläkeläiset ovat kaikkein aktiivisin vapaaehtoisryhmä: 40 prosenttia 65–79-vuotiaista tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä tehdään usein lähellä ammatillisia rajapintoja esimerkiksi saattohoidossa tai palvelutaloissa.
Iäkkäiden vapaaehtoistyö on tuloksellista ja täydentää julkisia tukipalveluita. Sen vuosittaiseksi arvoksi arvioidaan kolme miljardia euroa eli 1,5 prosenttia bruttokansantuotteen arvosta.
Ilman sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoisia monia suomalaisten hyvinvointia tukevia palveluja ei olisi, eikä julkinen sektori pysty paikkaamaan järjestöjen ja vapaaehtoisten tekemää työtä.
Tiedetään, että yhden euron investointi järjestöihin tuottaa kuuden euron arvosta toimintaa ja hyvinvointia. Valtaosa suurimpien eläkeläis-, kansanterveys- ja potilasjärjestöjen jäsenistä on yli 70-vuotiaita.
Eläkeläisten voimavarat ovat yhteiskunnallisesti tuottavaa pääomaa, josta on pidettävä huolta.
Tulevassa hallitusohjemassa on oltava keinoja siihen, että Suomessa varttuneet voivat parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Siihen päästään, kun eläkkeellä olevien toimeentulo ja hyvinvointi on turvattu, ikä ei vähennä ihmisen oikeuksia ja ihmisen yhteiskunnallinen osallisuus säilyy elämän loppuun asti.
Lauri Ahopelto
Eläkeliiton Kankaanpään yhdistyksen puheenjohtaja
EL-Satakunnan piirin vaikuttajavastaava