Pohjois-Euroopan metsävyöhyke ulottuu lännestä Atlantin valtamerestä itään Uralin vuoristoon asti. Se on maailma laajin havumetsäalue. Toistaiseksi jokainen kesä siellä tekee tehtävänsä hiilidioksidin sidonnassa. Sen toiminta on tehostunut ilmaston lämmetessä ja samalla pidentyneessä kasvukaudessa. Koko alueella on kasvavan puuston lisäksi laajat suoalueet.
Suojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tämä alue on vertaansa vailla. Pohjoismaat ovat vain pieni osa koko havumetsävyöhykkeestä. Suurin osan on Venäjän maaperällä.
Suomi on metsänhoidon mallimaa. Täällä on se homma osattu joko vapaaehtoisesti tai lain määräämänä. Nykyisin syntynyt suojeluinto on ihmisten haluama.
Metsissä on niin sanottuja halauspuita ja jotkut maanomistajat ovat tehneet niillä bisnestä. He ovat tavallaan myyneet metsiköitä ihmisille halaamistarpeisiin.
EU:sta tullut suojeluvaade ei juurikaan haittaa perinteistä metsätaloutta. Suomen alueella on suojeltuja metsiä ja maita tarpeeksi ilman EU:n määräyksiäkin.
Suomen ja Ruotsin metsiä suojellaan EU:sta käsin. Siis väkirikkaat keskisen ja eteläisen Euroopan maiden asukkaat ovat halukkaita tulemaan pohjoisen havumetsävyöhykkeen raikasta ilmaa. Se on hyvän ja hyväksyttävän bisneksen juuri. Pidetään metsät kasvavina ja raikkaina.
Eelis Pulkkinen
geologi