Talvi on paikkalintujemme ja kiertolaistenkin kriisiaikaa. Se suo myös mieluisaa hupia lintujen kavereille. Kokemuksesta tiedän, että siemeniä kuluu hehtokaupalla.
Suosituin lautaruoka, kuorittu auringonkukan siemen, maksoi vuodenvaihteessa luotettavan hintainformanttini mukaan noin kaksi euroa kilo (Prismassa 1,9).
Helmikuussa hinta olikin yllättäen neljä euroa. Sadan prosentin nousu oli tyly, kun ajatellaan vaikkapa niitä mummuja ja pappoja, joiden iso hupi lintulauta on. Tokmannilla 1,5 kilon pussin kilohinta oli yli kuusi euroa.
Ei ole juuri moittimista, jos oma suu on nyt lähempänä kuin linnun nokka. Tosin moni taitaa sittenkin muistaa enemmän siivekkäitä ystäviään kuin omaa hyvinvointiaan.
TUOMIOIDEN paljousalennukset koettelevat ns. kansan oikeustajua. Esimerkiksi räppäri Milan Jaff, jolle mätkäistiin 10 vuoden ja yhden vuoden vankeustuomiot, sai käräjäoikeuden langettaman pahoinpitely- ja näpistysrangaistuksen anteeksi Turun hovioikeudessa.
Se katsoi, että edellä mainitut tuomiot "riittivät seuraamuksiksi" myös mainitusta pahoinpitelystä.
Mohammed Reza Heidari ja Ahmad Meseh saivat törkeästä ryöstöstä kahden vuoden ja kahden kuukauden kakut, mutta Abdullah Shawkat Anwer kärsii samasta rikoksesta vain kahdeksan kuukautta, koska oli jo istumassa neljän vuoden tuomiota. Hän oli aiemmin syyllistynyt vastaaviin ryöstörikoksiin ja jopa vapaudenriistoihin. "Ahkeruus" palkittiin.
SATAKUNNAN sote-alueen hallitus lopetti sadoilta kehitysvammaisilta niin sanotun työosuusrahan, joka on saattanut olla kaksi, kuusi tai 12 euroa päivältä.
Päätös koski toimintakeskuksissa tehtyä työtä. Hiuksenhalkomista on edelleenkin pähkäily siitä, onko työ alihankintaa, avotyötä vai jotakin muuta.
Tällä rahalla ei ole ratkaisevaa taloudellista merkitystä, mutta henkisesti se on tärkeä, tavallaan ihmisoikeusasia, että "saa palkkaa" eikä tee ilmaista työtä.
Ehkä "hyvinvointialue" ei näyttänyt ihan ensi töikseen pahoinvointipuoltaan, vaan asiaa mietitään uudelleen. Rupean nyt "populistiksi": sote-johtajien palkkoihin löytyy 12 500–17 800 kuussa, ja luottamusmiesten palkkiot ylittävät kaikki entiset normit.
YLEISÖNOSASTOSSA on käyty tiukka keskustelu Vähänrauman taivutuksesta. Monen mielestä moisella asialla ei ole merkitystä, kun on sota Ukrainassa ja kaikenlaista uupumista.
Koska taivutuksella jokin tarkoitus on, tämä lehti otti taannoin valtavan urakan, kun levikkialueen noin puolentoistatuhannen paikkakunnan nimen taivutus selvitettiin.
Kenttätyötä tekivät muun muassa aluetoimitukset, mutta toimittaja Heikki Harri oli projektin ideoija ja päätoimittaja. Vakiintunut tapa, viranomaistulkinta ja kielioppi olivat tutkinnan pohjana.
SK:n painamassa "Paikannimiluettelossa" seisoo Vähälläraumalla. Se siitä. Kiintoisampaa on, miksi taivutetaan Ruosniemessä, mutta Tuorsniemellä. Vähänrauman kohdalla on mukana kielioppia, jälkimmäisessä erottelussa tapakulttuuri.
SAMAAN SARJAAN kuuluvat Luvialla ja Laviassa sekä Raumalla ja Vanhassa Raumassa. Taannoin kiukuttelin Helsingin lehtien kulttuurihemmoille, jotka kesästä toiseen jatsailivat Kirjurinluodolla, vaikka heistäkin selväpäisimmät tiesivät, että laivat lähtevät Mäntyluodosta.
Ylessä ei aina juuri piitata taivutuksista. Ahkera naistoimittaja teki perusteellisen reportaasin pohjoisrajan nuuskakaupasta, mutta väitti olevansa Haaparannassa. Torniolaiset ja vissiin oululaisetkin olisivat osanneet neuvoa oikean taivutuksen: Haaparannalla.
Pääministeri Juha Sipilä jaksoi opastaa, että hän on Kempeleestä eikä Kempeleeltä. Sami Jauhojärvi taas korjasi kärsivällisesti, että hän opetteli hiihtämään Yltorniolla eikä Ylitorniossa.
Ihmeellisiä ovat kielemmekin tiet.
Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.