Hieman hämmentyneenä ja surumielisenä luin toimituspäällikkö Juha Luotolan kolumnia Satakunnan Kansasta (26.2.).
Kolumnissaan hän kuvailee suhdettaan klassikkoruokana tunnettuun tartarpihviin.
Ei tarvitse ihmetellä, mistä lasten ja nuorten ennakkoluulot herkullisiin ruokiin ja uusiin ruoan raaka-aineisiin kumpuavat, kun lukee hänen kirjoituksensa. On outoa, että henkilö, joka on kutsuttu yhden joukkueen jäseneksi upeaan ruoanlaittokilpailuun Satakunnan taiturit – jossa kilpailun tavoitteena oli tuoda lisää näkyvyyttä ja vetovoimaa ravintola-alalle – julistaa omaa ennakkoluuloaan kirjoittaessaan maailmanlaajuisesta klassikkoruoasta ja käyttää herkullisesta ruoasta kuvauksia kuvottavaa ja hirvitys.
Luotola kuvailee ravintolakokemustaan heikoksi, vaikka elämässään ensimmäistä kertaa maistaa perinteistä tartarpihviä. Hän myös kauhistelee, kun mausteet eivät peittäneet lihan makua.
Eihän se ole tarkoituskaan, vaan vannoutuneet tartarpihvin syöjät nauttivat tuoreen ja raikkaan lihan mausta, ja mausteet ovat vain korostamassa makuja.
Netissä on paljon erinomaisia makkararuokareseptejä, jos lihan maku tuntuu liian vahvalta.
Monesti ihmetellään, miksi lapset eivät syö kouluruokaa ja miksi heille maistuu vain yksipuolinen ja tasamakuinen ruoka.
Hyvät aikuiset: omilla ennakkoluuloillamme viemme lasten ja nuorten ruokatottumuksia tähän suuntaan. Yksikään lapsi ei synny ennakkoluuloisena ruokaa kohtaan.
Tartar on satoja vuosia vanha kulinaarinen herkku. Tartarpihvin historia on saanut alkunsa Keski-Aasian Tartariasta.
Tarinan mukaan tartar syntyi vahingossa, kun paikalliset tataarit laittoivat pitkille ratsastusmatkoilleen evääksi satulalaukkuihin hevosen tai kamelin lihaa. Pitkän matkan kuluessa lihat liikkuivat satulalaukuissa ja jauhaantuivat karkeaksi rouheeksi.
Matkan päätteeksi iltanuotiolla nautiskeltiin siten herkullisista "tartarpihveistä" ensi kertoja.
Siitä lähtien on tartarpihvi ollut satoja vuosia yksi maailman ravintoloiden kestomenestyjiä, jonka vetovoima on edelleenkin varsin vankkumaton ja sitä tarjotaan niin bistroissa kuin huippuravintoloissa kautta maailman.
Tartarpihvillä on pitkä historia myös Suomessa ja se on ollut muun muassa suurmiestemme, kuten Mannerheimin ja Kekkosen, herkkua.
Perinteisesti on tartarpihvi valmistettu ravintoloissa naudan sisäfileestä raaputtamalla veitsen kärjellä lihahakkelusta. Nykyään tartar voidaan valmistaa myös naudan sisäpaistista jauhamalla se karkeaksi. Erityisen tärkeää on, että liha on hyvälaatuista ja tuoretta.
Nykyään tartaria voidaan valmistaa myös muun muassa riistaeläimistä ja kaloista, kuten lohesta, tonnikalasta ja siiasta.
Myös kasvissyöjille voidaan valmistaa tartar erilaisista kasviksista ja juureksista.
Perinteisen tartarpihvin lisäkkeinä käytetään raakaa sipulimurskaa, punajuuri- ja suolakurkkumurskaa, kaprista ja annoksen kruunaa raaka keltuainen.
Mausteina suolaa ja pippuria myllystä ja worcesterkastiketta.
Petri Siitonen
keittiömestari
elintarvikekaupunki Huittinen