Ei. Maakuntahallinto ei ole kuollut, eikä se ole turha. Otsikko on sitaatti entiseltä kollegaltani ja yhdeltä parhaista ystävistäni, josta tuli vielä tuonkin sanomisen jälkeen ministeri ja arvostettu valtiomies ja tietokirjailija.
Satakuntaliitto saa mainion uuden maakuntajohtajan aiemman mainion perään. Kristiina Salonen aloittaa työssään huhtikuun alussa. Kaikki avut ovat kohdallaan.
On totta, että maakuntaliittojen roolia on kritisoitu ja uudistuksia suhteessa kuntiin ja valtionhallintoon on kaivattu. Osa kritiikistä on perusteltua, osa ei.
Kuntien näkökulmasta maakuntaliitoilla on liikaa valtaa kaavoituksen suhteen. Maakuntakaavoja laaditaan vuosikymmenten välein, eivätkä ne aina elä ajassa. Kuntien kaavoitus on elinkeinoelämän ja ympäristönkin näkökulmasta huomattavasti ketterämpää.
Valtion näkökulmasta maakuntia on liikaa, eivätkä koko maan intressit kohtaa yhteen pienten alueiden kanssa resursseja jaettaessa. Veto on voimakas siihen suuntaan, että Elyt ja Avit saavat isomman roolin isommilla alueilla.
Olen yksi dinosauruksista. Tosin tulin valituksi Satakuntaliiton hallitukseen nuorena poliitikkona vuosikymmeniä sitten. Välillä turhauduin itsekin ja koin kokouksissa ihan fyysistä päänsärkyä ja pidin taukoa, mutta nykyisessä huomattavasti dynaamisemmassa ilmapiirissä viihtyy kokeneempikin radikaali.
Satakuntaliiton yksi keskeisimmistä tehtävistä on edunvalvonta valtion ja EU:n suuntaan. Edunvalvontaa voi tehdä monella tavalla. Tosiasia on, että ihmiset tekevät päätökset. Tämän tietävät kaikki yrittäjänä toimineet, jotka eivät tee työtä veronmaksajien rahoilla. Paperilla pitää olla asiallinen, mutta ystävyyssuhteita solmittaessa tylsä on tylsä ja paha, ja sen puhuja saa aina palkkansa.
Satakunnalla on enemmän potentiaalia, mitä olemme osanneet hyödyntää.
Ennen puhuttiin Savon mafiasta. Nykyisellään satakuntalaisia on soluttautunut mukaan valtion ja EU:n päätöksentekoon enemmän kuin moni huomaa.
Elinkeinoelämän puolella pääkaupunkiseudun Pojat Porilaista puhaltavat yhteen hiileen ja se näkyy myös tuloksissa, ei niinkään julkisuudessa.
Eduskuntavaalit ovat ovella. Hallintorakenteet eivät äänestäjiä juuri kiinnosta, eikä pidäkään. Ihminen edellä.
Totuus on kuitenkin se, että päättäjillä pitää olla näkemys ja osaaminen myös niistä näkyvistä ja näkymättömistä rakenteista, joissa ihmistä koskevia päätöksiä tehdään.
Pahoitteluni pahan puhujille.
Kirjoittaja on porilainen asianajaja, varatuomari, kaupunginvaltuutettu (kok.), kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja, maakuntahallituksen varapuheenjohtaja ja aluevaltuuston puheenjohtaja.