Viime aikoina peruskoulu on ollut useamman julkisen keskustelun aiheena. Keskustelua on käyty Pisa-tulosten laskusta, opettajien jaksamisesta ja työrauhaongelmista sekä viimeisimpänä Ylen koulukoneesta, jonka avulla pystytään tutkimaan eri koulujen sosioekonomista taustaa ja muun muassa S2-oppilaiden määrää.
Paljon huomiota saa tarina siitä, että koulu on pilalla ja “pelkkää pöhinää tilalla”. Median sensaatiohakuisuuteen kuuluu kärjistäminen ja klikkiotsikointi, mutta mikä on koulun todellisuus kaiken tämän kohun takana?
Pisa-tutkimuksissa havaittu “romahdus” on todellisuudessa 0,5–1,3 prosentin luokkaa. Peruskoulu on edelleen yksi maailman parhaimmista kouluista, eikä mikään itseohjautuvuuteen nojaava pöhinäkonttori. Ne, jotka tämän vastaista tarinaa levittävät, ovat todennäköisesti astuneet kouluun viimeksi omassa nuoruudessaan. Peruskoulussa on tutkitusti esimerkiksi Viroon nähden "opettajavetoista" opetusta suurin piirtein saman verran, karkeasti noin neljä viidesosaa opetuksen ajasta.
Se, missä peruskoululla on oikeasti haasteita, on rahoituksen taso verrattuna muihin Pohjoismaihin sekä taustaltaan vieraskielisten S2-oppilaiden oppimistulosten heikompi taso. Tämä ei ole vieraskielisten vika, vaan ilmiö kytkeytyy vahvasti alueelliseen eriytymiseen. Itse lisäisin tähän joukkoon vielä tekemällä oppimiseen käytetyn ajan laskun, joka on syönyt erityisesti poikien motivaatiota.
Perusopetuksen resurssit ovat se keino, jolla luokkaan saadaan työrauha, oppimiseen tukea ja kouluun enemmän nuoria tukevia ja kuuntelevia ammattilaisia. Riittävästi resursoitu koulu on oppilaalle innostava, kannustava ja turvallinen koulu.
Tarvitaan myös suomen kielen opiskeluun kokonaisvaltainen S2-kehittämisohjelma, jotta kunnat eivät yksin paini tämän haasteen kanssa. Parhaiten vieraskielinen oppii suomen tai ruotsin, kun on päivittäin tekemisissä kotimaista kieltä puhuvien kanssa.
Tämä vaatisi myös koulupiirien uudelleenorganisointia ja muutoksia kaavoitukseen, sillä haaste ei ole vain maahanmuutto vaan alueiden eriytyminen. On älyllisesti epärehellistä kuvitella, että "postimerkki takapuoleen ja rajat kiinni" -ratkaisu toimisi, sillä todellisuutta ei voi muuttaa toiveajattelulla. Pikavoittoja ei ole jaossa.
Suomessa on ihmisiä, joiden perheen tulotaso on matala tai perheessä on muita sosiaalisia ongelmia, ihmisiä joiden kotikieli ei ole suomi tai ruotsi ja silti Suomen tulee kouluttaa heidät kaikki mahdollisimman hyvin yhteiskunnan jäseniksi. Pienellä maalla ei ole varaa hukata yhtään lahjakkuutta.
Panostusta pitää vaatia myös oppilailta itseltään. Koulu on lapsen "työ" ja työntekoon tulee opettaa ja kannustaa. Yksilöllä pitää olla halua menestyä koulussa ja saavuttaa omat unelmansa Suomessa. Tätä halua tulee vaalia ja kasvattaa, ei mitätöidä.
Haluan, että Suomi tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksien tasa-arvon kaikille, riippumatta ihmisen taustasta, asuinpaikasta tai tulotasosta. Näin jokainen voi itse vaikuttaa elämäänsä. Parhaiten tämä toteutuu, kun pidämme huolen valtakunnallisesti tasa-arvoisesta ja reilusta koulutuksesta.
Joonas Ryynänen
opettaja
eduskuntavaaliehdokas (sd.)
Pori