Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on joutunut myrskyn silmään keskustelupalstoilla, sosiaalisessa mediassa kuin lehtien palstoillakin.
Keskustelu tuntuvat pyörivän samojen aiheiden ympärillä, niin sekoitanpa lusikkani myös tähän soppaan.
Kun pitkin syksyä ja alkavaa kevättäkin on neuvoteltu monen liiton ja sopimusalojen työehtosopimuksista, on ollut selvää, että korotuksille on tarvetta.
Palkkaratkaisut ovat olleet enemmän kuin maltillisia jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt kuitenkin inflaation laukatessa hurjissa lukemissa on ollut selvää, että tulee neuvotella isompia sopimuksia ostovoiman säilyttämiseksi. Tai edes totaalisen katastrofin välttämiseksi.
Neuvottelutuloksia voidaan sillä tavalla kutsua onnistuneiksi, kun kumpaakin osapuolta on ratkaisu jäänyt harmittamaan.
Nyt kuitenkin yksi ala meinaa jäädä yksin, koska keskustelu ohjataan vain epäolennaisiin asioihin. On ollut puhetta AKT:n lakkoherkkyydestä. Viimekertaisesta lakosta on kulunut nyt 13 vuotta. Ahtaajien palkat ovat toinen asia, joka tuntuu hiertävän kaikkia, joille asia ei sinänsä kuulu.
Inflaatio syö ostovoimaa joka palkkaluokasta. AKT:n tilanteesta, kun puhutaan, niin on ensiarvoisen tärkeää muistaa liiton edustavan noin 45 000 jäsentään monilla eri aloilla. Nopealla googletuksella selviää liiton jäsenien työskentelevän esimerkiksi matkailu- ja liikenneopetusaloilla sekä huoltokorjaajina, terminaalityöntekijöinä kuin myös lentokoneiden matkustamoissa.
Kaikki työntekijät näissäkin ryhmissä kärsivät inflaation vaikutuksista.
Oikeisto ajaa sinnikkäästi asiaa, jossa palkkaa pitäisi maksaa suuriakin summia ahkeruuden, tuottavuuden, osaamisen ja lahjakkuuden varjolla.
Tämä heidän puheissaan ei vain taida koskea työntekijöitä.
Hoitajien ja kaupan alan palkankorotukset olivat aiheellisia ja enemmänkin olisin heille suonut, mutta myös AKT tarvitsee työntekijöiltä tukea.
Toivottavasti emme siis muodosta mielipidettämme suppean tiedon ja myyvien otsikoiden perusteella.
Eero Rantala
Nakkila
Kirjoittaja on kansanedustajaehdokas (vas.)