Satakunnan hyvinvointialue kertoi rekrytoivansa 25 sairaanhoitajaa Sambiasta (SK 21.2.). Kyseiset sairaanhoitajat ovat käyneet sambialaisen yliopiston, mutta Suomessa he voivat työskennellä hoiva-apulaisina ja jos lähtötaso on riittävä, niin mahdollisesti myös lähihoitajan tehtävissä. Hoitajat eivät siis Suomessa voi toimia sairaanhoitajina.
Valtion rahoituksella toteutettavalla Winnovan hankkeella yritetään ratkaista sairaanhoitajapulaa. Yritys on selvästi tuhoon tuomittu, kuten aiemmat samansuuntaiset hankkeet.
Jo se, että sairaanhoitajia suunnitellaan korvattavaksi henkilöillä, jotka eivät edes voi tehdä sairaanhoitajan tehtäviä, kertoo arvostuksen puutteesta sairaanhoitajia kohtaan. Ikään kuin suomalaisen, korkeasti koulutetun sairaanhoitajan työ olisi korvattavissa henkilöillä, joiden ammattitaito ei vastaa lähellekään heidän ammattitaitoaan.
Määrällä ei voida korvata laatua.
Toinen kysymys on kielikysymys ja siitä seuraavat mahdolliset vaaratilanteet. Suomalaisilla on oikeus saada hoitoa suomeksi ja ruotsiksi, mutta suhtaudun skeptisesti, että Sambiassa olisi käyty kielikylvyssä ennen Suomeen muuttoa. Miten potilasturvallisuus voidaan taata, jos potilaiden ja hoitohenkilöstönvälillä on kielimuuri?
Hyvinvointialueiden ja valtionkin pitäisi miettiä, mistä hoitajapula johtuu ja mikä aiheuttaa alalla joukkopakoa. Heikko palkkataso sekä puutteet työn arvostuksessa, työhyvinvoinnissa ja johtamisessa tekevät työstä kuormittavaa ja työstä katoaa ilo.
Näihin juurisyihin puuttuminen on pitkällä tähtäimellä paljon parempi ratkaisu kuin pikaiset tikkaukset verta valtoimenaan vuotavaan haavaan.
Alan vetovoimaa parantamalla on mahdollista houkutella ulkomaille lähteneitä alan ammattilaisia palaamaan takaisin Suomeen, jolloin saamme valmiiksi koulutettua ja suomea äidinkielenään puhuvia hoitajia töihin.
Petri Huru
lähihoitaja, kansanedustaja
kansanedustajaehdokas (ps.)
Pori