Perusopetuksesta ja lukiokoulutuksesta keskusteltaessa olisi syytä ottaa huomioon erilaiset pedagogiset näkökulmat. On tärkeää huomata, ettei koulu heijasta ainoastaan vallitsevaa kasvatusideologiaa, vaan myös uusintaa ja tuottaa sitä.
Näistä ilmiöistä, jotka liittyvät kasvatuksen yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin sidoksiin, opettajien pitäisi olla näin eduskuntavaalien kynnyksellä entistä paremmin selvillä. Heidän tulisi myös selkeästi ja kuuluvasti kyetä viestimään kasvatusnäkemyksensä maamme päättäjille, kun he ovat tekemässä ratkaisuja tulevien vuosien kasvatus- ja sivistyspolitiikan sisällöstä ja suunnasta.
Koulukasvatusta koskeva keskustelu liittyy ylipäätään olennaisesti sitä laajempaan yhteiskunnalliseen ja kasvatusfilosofiseen keskusteluun yhteiskunnan tilasta ja sen tulevaisuudesta, mutta myös samalla vallasta.
Nimittäin koulu ei suinkaan ole ideologisesti eikä pedagogisesti neutraali toimintakenttä, vaan yhteiskunnallisen toiminnan aikaansaannos. Neutraali koulutieto on illuusio siinä kuin opettajan toiminnan puolueettomuus, vaikka muuta usein esitetään.
Koulun institutionaalisen rakenteen ja sisällön analyysin lisäksi tulisi tarkastella sitä, keiden tulevaisuutta, tarinaa ja intressejä nykyajan ja tulevaisuuden koulukasvatus rakentaa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Esimerkiksi lukioiden opetussuunnitelmat ja ylioppilaskirjoitusten pisteytysjärjestelmä ovat yhteiskunnallisen vallan ilmentymiä. Tämän takia onkin ensiarvoisen tärkeää, että niistä käydään tulevaisuuden lukiota koskevaa julkista sivistyskeskustelua ja laajennetaan tarkastelua lukiopedagogiikan mikrotasolta sen makrotasolle.
Koulun kehittämiseen tarvitsemme myös moniarvoista keskustelua opettajien asemasta, pedagogiikan tilasta ja sen tulevaisuuden visioista. Koulun opetus- ja kasvatustoiminta ei ole vain mikrotason luokkahuoneteknologiaa, vaan sen pitää perustua moniulotteiseen pedagogiikkaan.
Tämän takia tarvitsemme koulupedagogiikan kriittistä reflektointia, jotta koulusivistystä koskeva keskustelu ei rajoittuisi vain markkinakeskeiseen osaamispuheeseen ja sen taloudellisia arvoja mittaaviin mekaanisiin suureisiin.
Tarvitsemme siis kriittistä kasvatusajattelua, jotta olisi mahdollista aikaisempaa paremmin ymmärtää opetustyön ja pedagogiikan yhteiskunnallisia, koulutuspoliittisia ja taloudellisia yhteyksiä.
Tämä edellyttää opettajilta akateemikko G. H. von Wrightin (1916–2003) sanoja lainaten myös “taistelevaa humanismia”, valmiutta kriittiseen ajatteluun ja samalla kykyä yhteiskunnalliseen ymmärrykseen ja pedagogiikan itsepohdintaan erityisesti, jos “vallanpitäjät ovat pukeutuneet väärän tietoisuuden valepukuun.”
Matti Taneli
kasvatustieteen tohtori, opettaja ja pappi
Turku
Jyrki Kaarttinen
kasvatustieteen tohtori
aineenopettaja, opinto-ohjaaja ja erityisopettaja
Raisio