Eurooppalainen arvomaailma ja lainsäädäntö on perinteisesti rakentunut niille periaatteille, mitä kristinusko tarjoaa. Totuus, oikeudenmukaisuus, lähimmäisen kunnioitus ja lakien noudattaminen ovat niitä arvoja, jotka ovat kuuluneet läheisesti tähän elämänmalliin.
Toisenlaisiakin systeemejä maailmassa on kokeiltu: kommunismi, ateismi, natsismi, islamismi ja niin edelleen. Näitä aatteita testanneet valtiot ovat joko romahtaneet tai niissä kärsitään suurta inhimillistä hätää. Diktatuuri vallitsee ja yksilön oikeuksia ei juurikaan ole, naisten oikeuksista puhumattakaan.
Euroopan unioni on viime vuosina ja aina kiihtyvällä vauhdilla pyrkinyt häivyttämään kristillisyyttä monin eri tavoin. Unioni haluaa korostaa monikulttuurisuutta, johon sisältyy paljon vieraita elementtejä, joihin ei kristillinen elämänmalli sovi. Tämän kehityksen näkevät kaikki, jotka vähänkään seuraavat uutisia ja maailman menoa.
Pakolaisvirta, hidas väestönkasvu ja ikääntyminen kantaväestön keskuudessa ovat johtaneet siihen, että Euroopan väestörakenne on voimakkaasti muuttumassa.
On esitetty arvioita, että jo 2050–2060-luvulla nämä Euroopan ulkopuolelta tulleet väestöryhmät ovat enemmistönä Unionin alueella. Se tietysti tarkoittaa myös sitä että he ovat myös päätöksen tekijöinä ja lakien laatijoita.
Monet julmat maailmanvallat ovat arvojen ja moraalin rappeutuessa romahtaneet historian saatossa, Kreikan ja Rooman valtakunnat ovat tästä esimerkkejä.
Neuvostoliitto ateistisena suurvaltana koki saman kohtalon, kristillisiä arvoja ei näissä valtakunnissa suvaittu.
Suomi oikeusvaltiona on pitkään noudattanut näitä kristilliseen arvopohjaan perustuvia lakeja ja säädöksiä. Aivan viime vuosina ollaan kuitenkin täälläkin etäännytty ja säädetty lakeja, jotka merkittävästi poikkeavat aiemmasta.
Ollaan aivan kuin ajautumassa askel askeleelta pois siitä turvallisesta suomalaisesta elämänmallista, joka on perustunut pitkälle ajatteluun ”koti, uskonto ja isänmaa”.
Tapio Kamppi
Honkajoki