Viime aikoina moni puolue on ilmoittautunut leikkaamaan Yleltä: Kokoomus leikkaisi rapiat 120 miljoonaa euroa, Perussuomalaiset 140 miljoonaa euroa ja Liberaalipuolue peräti 450 miljoonaa euroa.
Tähän on yhtä monta syytä kuin on leikkaajaakin. Osa näkee, että Yle hyppii kaupallisten medioiden tontille näyttämällä kanavillaan viihdettä. Toiset taas näkevät Ylen organisaationa, jonka sisälle on pesiytynyt lihaa kammoksuva vihervasemmistolainen toimittajablokki. Sitten on vielä nämä ”Personer med allergi mot svenska språk” -joukko, jotka joutuvat turvautumaan astma-piippuun Strömsön ilmestyessä ruutuun.
Yle-veroa maksetaan maksimissaan 163 euroa vuodessa eli 13,58 euroa kuukaudessa. Summa ei tunnu järin ylitsepääsemättömältä, jos sen suhteuttaa siihen mitä rahalla saa, ja sillähän saa poliittisesti riippumattoman median, jollaisesta saa monissa maissa nykyään vain unelmoida.
Ainakin minua rauhoittaa tieto siitä, että maassamme on media, jonka sisältöä ei ole poliittisesti manipuloitu, ja jossa disinformaatiota ei levitetä vaan sitä yritetään pikemminkin paljastaa.
Tuolla samaisella 163 eurolla on myös hyvin merkittävä rooli media-alan ammattilaisten työllistämisessä sekä suomalaisen tv-tuotannon rahoittamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Yle on merkittävä työnantaja ja sen työntekijät ovat tunnollisia veronmaksajia. Yle-verolla saamme siis samanaikaisesti korkeatasoista sisältöä ja nipun hyviä veronmaksajia, joiden kautta osa euroista palautuu kansantalouteen.
Leikkaamalla Ylen toiminnasta annamme potkut monille media-alan rautaisille ammattilaisille ja menetämme samalla laajan kirjon erilaista tuotantoa, joka viihdyttää, lisää tietoamme maailmasta ja tarjoaa ikkunan kulttuurin monimuotoisuuteen sen kaikilla osa-alueilla.
Ihmettelenkin tahoja, jotka ovat sitä mieltä, että poliittisesti riippumattoman median budjetista pitäisi leikata yli 100 miljoonaa euroa. Noin rajulla leikkurilla jälki olisi pakostakin melkoisen rumaa.
Jaakko Jäntti
eduskuntavaaliehdokas (vas.)
Pori