On käynyt ilmi, että ainakin Satakunnan hyvinvointialueella henkilökunnan koulutusmäärärahat ovat ala-arvoisen pienet, Satakunnassa noin 100 euroa työntekijää kohti vuodessa. Strategiassamme painotamme henkilökunnan hyvinvointia ja ammatillisuutta. Tarvitaan pitovoimaa ja vetovoimaa, mutta ilman kouluttautumismahdollisuuksia on vain työntövoimaa poispäin.
Jo laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä vuodelta 1994 toteaa (18 §) terveydenhuollon ammattihenkilön olevan velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Edelleen työnantajan tulee luoda edellytykset sille.
Terveydenhuoltolaki ja sosiaalihuoltolaki määräävät, että työnantajalla on velvollisuus henkilöstön täydennyskoulutukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädäntö ja ammattihenkilölainsäädäntö ohjaavat ammattihenkilöiden jatkuvaa ammatillista kehittymistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on lisäksi antanut suosituksia ammatillisesta kehittymisestä ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä.
Hyvinvointialueella on velvoite seurata sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä ja huolehtia henkilöstön osallistumisesta riittävästi oman alansa täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksessa on otettava huomioon henkilöstön peruskoulutuksen pituus, työn vaativuus ja tehtävien sisältö.
Laissa ei annettu ammattiryhmäkohtaisia minimikoulutusaikoja, mutta ammattihenkilöstöä koskevan lain perusteluissa on mainittu täydennyskoulutuksen määrän olevan vuositasolla 3–10 vuorokautta ja sen määrän perustuvan ammattihenkilöiden peruskoulutuksen pituuteen ja työn vaativuuteen.
Jokainen henkilöstön jäsen tarvitsee aika ajoin lisäkoulutusta pysyäkseen ajan tasalla. On tärkeää opettaa jatkuvasti tulevia uusia hoitokäytäntöjä henkilöstölle ja esimerkiksi opettaa kouluterveydenhuollon henkilöstöä lyhytterapioihin ja nepsylasten diagnostiikkaan sekä ylläpitää lääkäreiden erikoistumiskoulutuksen mahdollisuudet alueella. Kaikki tarvitsevat ajoittaista täydennyskoulutusta, laitosapulaisista lääkäreihin, hallintoon ja ylimpään johtoon saakka.
Tämä ensimmäinen budjetti on laadittu kuntien ilmoittamien vuoden 2021 tilinpäätösten eli todellisten kulujen mukaan. Onkohan jäänyt valtion ja valmistelijoiden taholla huomaamatta, että vuosi 2021 oli täydennyskoulutuksen osalta täysin poikkeava, kun koronarajoitukset estivät meetingit ja yhteistapaamiset. Vai onko kyse vain Satakunnan ongelmasta?
Aluevaltuuston kokouksessa tätä kysyessäni puheenjohtaja antoi ymmärtää, että se olisi oman budjettimme virhe. Tilanne on pikaisesti korjattava, kuten puheenjohtajan oma puoluekin ehdotti.
Pelkkä etäopiskelu ei pitkään riitä, tarvitaan lähiopetusta ja kollegoiden tapaamisia ja keskustelua. Ilman koulutusmäärärahojen nostoa ei ole toiveita henkilökuntavajeen helpottumisesta tai sairaalamme ja perusterveydenhuoltomme tason parantamisesta tai edes nykyisen tason pysymisestä.
Osaava henkilöstö on kaiken takana, ja osaamista ei tule ilman tietojen ja taitojen ylläpitoa ja parantamista. Hyvinvointialueen henkilöstön koulutuksesta ei ole vara säästää.
Irmeli Elomaa
lääkäri, aluevaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Kankaanpää