Juridisen sukupuolen voi vaihtaa vain kerran vuodessa. Se oli kokoomuksen ryhdikäs "ehto", jolla puolue saatiin kannattamaan uutta translakia. Mikään Suomen ratifioima YK-sopimus ei edellytä tällaista lainsäädäntöä.
Sukupuolen vaihtaminen vaatii nykylain mukaan lääketieteellisen työryhmän diagnoosin, pelkkien psykiatristen oireiden poissulkemisen, päätökset hormonihoidoista, mahdollisen kirurgian ja lopulta juridiset kuviot. Rahaa palaa rutkasti. Tulevaisuudessa riittää siis vain juridinen puoli.
Mitä nyt mahtavat tuumia ne "oikeat" transihmiset, jotka ovat käyneet tuon ruljanssin läpi?
Eduskunnan sosiaali- ja talousvaliokunta haluaa laajentaa sukupuolen vaihtamisen myös alaikäisiin, mutta se olisi todella vastuutonta. Britannian terveyspalvelu NHS suosittelee, etteivät ainakaan lääkärit rohkaisisi nuoria vaihtamaan nimiään ilman diagnoosia todellisesta sukupuolihäiriöstä.
Useimmilla transsukupuolisiksi itsensä kokevilla nuorilla sellainen vaihe katoaa jo ennen murrosikää.
Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala on todennut, että sukupuoliahdistus johtuu siitä, että sukupuoli-identiteettiä tarjoillaan muun muassa somessa selitykseksi lukuisiin ongelmiin sekä ulospääsyksi kasvukivuista ja vakavammista vaikeuksista.
Osa transtutkimukseen hakeutuvista nuorista kärsii pahoista mielenterveyden häiriöistä. Vuodesta 2015 nuorten sukupuoli-identiteetin "ongelmat" ovat kymmenkertaistuneet.
Pohdiskelu on keskittynyt paljolti miesten muuntumishaluihin. Hupenisivatko varusmiesikäluokat? Tuskinpa, sillä jos mies ryhtyisi naiseksi 18-vuotiaana vain välttääkseen varusmiespalveluksen, hänen pitää pysyä "naisena" 30-vuotiaaksi.
Viimeistään siinä iässä toivottomat ylipalveluilla rangaistutkin on potkaistu armeijasta siviiliin.
Mutta tuleva muutos tietää askareitakin. On muun muassa uusittava passi ja muut henkkarit. Pankkiyhteydetkin sammuvat. Monessa paikassa on henkilötunnus vaihdettava.
"Etuna” taas on esimerkiksi se, että pääsee uuden sukupuolen mukaisiin pukeutumistiloihin. Papereita ei kysytä. Pukuhuone- ja vessatilaongelmia on ilmennyt ainakin Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Norjassa naisille tilastoidut rikokset ovat räjähtäneet, samoin identiteettivarkaudet.
Yksi Skotlannin vaarallisimmista rikollisista, Andrew Burns, pääsee Tiffany Scottina naisvankilaan.
Etunimensä saa säilyttääkin. Nainen voi siis olla Erkki ja mies Liisamaija.
Hallintoelinten sukupuolikiintiöt menevät ainakin osittain uusiksi.
Urheilumaailma lienee pahimmin sekaisin. Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA aikoo sallia transnaisten kilpailla naisten sarjoissa. Useat muut liitot eivät sitä hyväksy kilpailuedun vuoksi. Testosteroni- eli mieshormonitasojen mahdollisesta mittaamisesta päätetään maaliskuussa.
Ongelmia tulee varmasti. Pelkästään Etelä-Afrikan Caster Semenya ja Kenian Margaret Wambuia aiheuttivat vuosien sekamelskan.
Urheilupomo Antti Pihlakoski sanoo, että "aihe on kinkkinen ja tärkeitä asioita painaa vaakakupissa". Hän tosin puntaroi, että "vaikka testosteronirajoitus syrjisi trans- ja intersukupuolisia, se olisi pienempi paha kuin koko naisurheilun syrjiminen epäreilulla tavalla".
Urheiluliiton toimitusjohtaja Harri Aalto haluaisi vielä katsoa, miten edetään. Ohjeita odotetaan muun muassa olympiakomitealta.
KOK poisti testosteroniarvosäännöt toissa vuonna. Se korosti "syrjimättömyyttä", mutta työnsi päätösvallan löperöön tapaansa kansallisille liitoille.
Entä kun "juridinen nainen" oikeasti ilmoittautuu naisten kisoihin? Suomen Olympiakomitean erikoisasiantuntija Karoliina Ketola vastaa: "Siihen ei ole ennakkotapausta tai ratkaisua." Eli aivan pimeässä harotaan.
Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.