Varhaiskasvatuksen vaiettu puoli – koko ala on taakka, josta moni ei tunnu olevan huolissaan

Lasten kustannuksella ei saisi tehdä tuottoa, eikä säästöjä. Silti niitä tehdään sitäkin rankemmalla kädellä.

Kirjoittajan mukaan kriisi varhaiskasvatuksessa näkyy lasten kohdalla siinä, että lapsen yksilöllinen huomioiminen saattaa jäädä vaillinaiseksi.

12.2. 18:30

Suomessa varhaiskasvatus pitää sisällään alle kouluikäisten lasten pedagogisen- ja hoidollisen kasvatuksen. Kokonaisuus on laaja. Toiminta on suunnitelmallista ja tavoitteellista, tai ainakin pitäisi olla. Varhaiskasvatuksen järjestämisestä ja toiminnasta meillä on olemassa varhaiskasvatuslaki.

Lakia on viime aikoina yritetty uudistaa ja viime vuosina sitä on muutettu muutaman kerran. Laki ei kuitenkaan ole täysin aukoton. Lain porsaanreiät sekä nykyinen työvoimapula yhdistettynä huonoon palkkaukseen on ajanut varhaiskasvatusalan kriisiin. Lisäksi lakiuudistukset ovat hankaloittaneet alan henkilöstörakenteita.

Kriisi tarkoittaa alalla sitä, että päiväkodeissa olevat lapset eivät saa riittävää ikätasolleen kuuluvaa tarpeidensa mukaista päivähoitoa. Myöskään kasvattajat eivät pysty tekemään työtään niin hyvin ja ihmisarvoa kunnioittavasti kuin voivat. Lisäksi moni varhaiskasvatuslain pykälistä toteutuu kyseenalaisesti, kuten riittävä määrä kasvattajia suhteessa lasten lukumäärään.

Kasvattajien suhdelukua lapsimäärään nähden tarkastellaan kerran päivässä, joten varhainen aamu ja iltapäivä on – sekä lapsille että aikuisille – selviytymistä. On myös paljon yksiköitä, joissa tilanne ei ole huolestuttava. Kuitenkin on paljon päiväkoteja, joissa tilanne on akuutti ja monet kasvattajat miettivät alan vaihtoa.

Miten tämä kriisi konkreettisesti näkyy päiväkodeissa?

Henkilökunnan osalta se näkyy siinä, että kasvattajien vaihtuvuus on jokapäiväistä, sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, työilmapiiri on kireä ja työntekijät uupuvat.

Lasten kohdalla se näkyy siinä, että lapsen yksilöllinen huomioiminen saattaa jäädä vaillinaiseksi. Lapsi voi joutua odottamaan esimerkiksi vaipanvaihtoa liian kauan tai pyyhintäapua vessassa. Päiväkohtaisen lapsilukumäärän selvittyä lapsia saatetaan siirtää ryhmistä toiseen, jotta tilastot näyttävät hyvältä.

Tämä kaikki tuo esiin pimeän ja vaietun puolen varhaiskasvatuksesta, jonka pitäisi olla lapselle turvallinen ja kehitystä tukeva paikka. Voiko väsynyt ja riittämättömyyden tunnetta poteva kasvattaja olla empaattinen ja tunnetaitoja läpi käyvä aikuinen lapselle? Voiko erityistuen tarpeen lapsi saada tarvitsemansa tuen, jos ryhmän kasvattajat vaihtuvat koko ajan? Jääkö ryhmän muut lapset vaille tarvitsemaansa apua ja tukea, kun ryhmässä on tuen tarpeita?

Varhaiskasvatus toimialana on kunnalle tai yksityiselle toimijalle tuottamaton yritys. Toimintaa säätelee valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma. Vaikka varhaiskasvatus ei ole tuottavaa toimintaa, yhteiskunnalle olisi kuitenkin edullisempaa luoda lapsille hyvä lapsuus ja vahva alku oppimisen polulle.

Lasten kustannuksella ei saisi tehdä tuottoa eikä säästöjä. Silti niitä tehdään sitäkin rankemmalla kädellä.

Säästökohteista kurjin on ruoka ja puhtaus. Ruokailuhetkellä lapsi vasta opettelee syömään ryhmässä ja tutustuu erilaisiin ruokalajeihin ja makuelämyksiin. Ruokahävikkiä syntyy paljon, ja tästä syystä vanhempia muistutetaan ilmoittamaan ajoissa lastensa poissaolot.

Kuitenkin moni päiväkoti kikkailee tilattavien ruokamäärien suhteen tilaamalla aterioita valmiiksi vähemmän. Tämän vuoksi voi myös olla päiviä, kun ruoka ei riitä tai sitä ei ole tarjota lisää. Puhtaudesta vastaavat laitoshuoltajat, mutta paljon silti kasvattajat joutuvat huolehtimaan siivoustöistä, jolloin tämä aika on pois lapsiryhmän fyysisestä läsnäolosta.

Mikäli Suomessa ei saada varhaiskasvatuksen ongelmia selätettyä ja kriisin syihin ei pureuduta, meillä on iso, yhteiskunnan toimintoihin vaikuttava ongelma.

Moni varhaiskasvatusalalle kouluttautunut henkilö on halunnut alalle, jotta voisi tehdä töitä lasten kanssa ja edistää lasten hyvinvointia. Kuitenkin nyt koko ala on taakka, josta moni ei tunnu olevan huolissaan.

Lasten tulevaisuus ja alan vaikutus lasten kasvuun ja kehitykseen näyttävät huolestuttavilta. Korjaustoimet olisivat välttämättömiä, jotta vaikutuksen laajuus saataisiin pysäytettyä. Varhaiskasvatuksessa kasvaa tulevaisuuden aikuisia, tulevia työntekijöitä, vanhempia ja veronmaksajia. Luulisi lasten hyvinvoinnin kiinnostavan.

Heidi Sakari

varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, lähihoitaja

kaupunginvaltuutettu, Pori

aluevaltuutettu, Satakunta

eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut