Perheen lapset saavat kyllä telmiä koiran kanssa, jolla on punkkikarkote, mutta viljelijän käytössä aine muuttuu tappavan vaaralliseksi

Kirjoittaja huomauttaa, että neonikotinoideja käytetään paitsi viljelykasvien tuholaistorjunnassa, myös koirien punkkipannoissa.

8.2. 21:00

Satakunnan Kansassa oli Heli Saavalaisen kirjoitus otsikolla ”Mehiläisiä tappavaa hermomyrkkyä syydetään Suomen pelloille –Nyt EU vihelsi pelin poikki.”

Meille kaikille myydään asioita mielikuvin. Olemme tottuneet mainosten houkutteleviin “lupauksiin” ja useimmat meistä ymmärtävät niiden tarkoitushakuisuuden. Kun mielikuvia työnnetään asiasta kertovien artikkelien otsikoihin, onkin lukijan jo vaikeampi ymmärtää, onko mielikuvia täynnä olevan otsikon takana faktaa vai ei.

Heli Saavalaisen otsikko on kuin Hollywood-elokuvasta, jonka juonena on se vanha tuttu, jossa paha teollisuus pilaa luontoa. Lopulta viranomaiset puuttuvat asiaan ja maailma pelastuu. Asian takana on kuitenkin paljon harmaan sävyjä, jotka ansaitsevat maininnan.

Neonikotinoidit ovat kasvinsuojeluainekäytön lisäksi myös lääketeollisuuden tuotteita. Niitä käytetään eritoten punkkien torjuntaan eläimillä. Esimerkiksi koirien punkkipannat sisältävät juuri näitä samoja ja samantyyppisiä neonikotinoideja, jotka ovat kirjoittajan mainitsemia “tappavia hermomyrkkyjä”.

Joten tässä otsikon lisäksi toinen mielikuva: Toisaalla “tappava hermomyrkky” on eläinlääketieteellisessä tarkoituksessa koiria suojaava lääke, jota käytetään varmuuden vuoksi punkkien pelossa. Perheen lapset saavat kyllä telmiä koiran kanssa, jolla on punkkikarkote, mutta viljelijän käytössä aine muuttuu tappavan vaaralliseksi.

Neonikoidit ratkaisivat tullessaan käyttöön ongelman, joka vaivasi esimerkiksi rypsin ja sokerijuurikkaan viljelijöitä. Molempien kasvien alkukehitys on sen verran hidasta, ja kasvien määrä pellolla niin pieni, että suhteellisen pienikin populaatio tuhohyönteisiä pystyy aiheuttamaan erittäin merkittäviä sadonmenetyksiä.

Ennen neonikotinoideja tätä ongelmaa hoidettiin ruiskuttamalla koko pelto tuholaistorjunta-aineilla, jotka eivät valikoi, vaan tappavat suurin piirtein kaikki lentävät hyönteiset. Neonikotinoidit laitetaan siemenen pintaan, joten ne tappavat vain kasvamaan lähtevää viljelykasvia syövät hyönteiset. Tässä oli ja on neonikotinoidien selvä ympäristöhyöty.

Viimeisimmät tutkimustulokset ovat osoittaneet, ettei neonikotinoidien käyttö ole aivan niin auvoista kuin aikanaan 90-luvulla oletettiin. Tuotteiden on nähty todennäköisesti vaikuttavan mehiläisiin, kun mehiläiset ovat pölyttäneet kasveja, joiden siemen on kylvöä ennen käsitelty neonikotinoideilla.

EU päättikin täyskiellosta ulkokäytössä muutamia vuosia sitten. Päätöksen taustalla oli paljon politiikkaa faktojen lisäksi, ja liian vähälle huomiolle jäi sellainen seikka, että jos ainetta käytetään sellaisten kasvien peittaamiseen, jotka eivät kuki, eli eivät houkuttele mehiläisiä, riski mehiläisille on selvästi pienempi. Eli näillä kasveilla ympäristövaikutus tuotteen käytölle on todennäköisesti positiivinen.

Viljelijät ovat välttyneet käyttämästä pellolle ruiskutettavia tuholaistorjunta-aineita. Juuri tästä syystä poikkeuslupa on varmaankin saatu sokerjuurikkaalle vuodesta toiseen.

Mielikuvat ohjaavat meitä tiedostimme me sitä tai emme. Jutun kirjoittajan otsikointiin jää paljon parantamisen varaa, ellei tarkoituksena ollut nostaa viljelijöitä taas tikun nokkaan ympäristön pilaamisesta.

Juttuun oli kyllä haastateltu luonnonsuojeluliiton asiantuntijaa sekä viranomaista. Viljelijää tai sokeriteollisuuden edustajaa, tai kasvinsuojeluaineteollisuuden edustajaa ei oltu juttuun joko haettu tai saatu kommentoimaan. Näin vähintään yksi keskeinen osapuoli jäi pois.

Vai onko niin, että se, jolla on taloudellinen intressi asiassa, on lähtökohtaisesti epäkelpo kommentoimaan? Aivan kuten siinä amerikkalaisessa elokuvassa.

Aleksi Simula

MTK Harjavalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut