Moni laitosnuori kokee syrjintää ja ennakkoluuloja päivittäin.
Luulisi, että vain muiden lasten ja nuorten toimesta, mutta ikävä kyllä myös todella paljon aikuisten ja muiden vanhempien. “Ai hän on laitosnuori, siinä tapauksessa et voi hänen seurassa olla”. Itse olen kuullut monesti lauseet: “Laitosnuoreksi olet mukava”. “Ootsä nisti vai väkivaltainen”? “Vi*un laitoshuo**”! “Koditon”.
On surullista miten niin moni luulee, että laitoksessa asuminen tarkoittaa heti, että nuori on ongelmallinen. Totta kai jotkut nuoret asuvat laitoksessa omien ongelmien ja käytöksen takia, mutta tässäkin pitää mielestäni huomioida, että nuoren käytös ja esimerkiksi päihteiden käyttö on yleensä oireilua jostakin isommasta ongelmasta. Kuitenkin moni laitoksessa asuva nuori tai lapsi on sijoitettu laitokseen perheongelmien tai kodin turvattomuuden takia. Esimerkkinä Vilja Eerika Tarkin tapaus.
Tuntuu, että varsinkin moni aikuinen ja vanhempi on unohtanut, että kaikissa kodeissa ei ole tasapainoista tai turvallista, minkä takia lapsi saatetaan huostaanottaa ja laittaa laitokseen. Itse olen 12-vuotiaasta asti asunut eri laitoksissa eri paikkakunnilla ja monesti kuullut joiltakin ystäviltäni, että heidän vanhempansa ovat kieltäneet minun seurassa olon, koska asun laitoksessa. Myös esimerkiksi kesätöiden tai koulupaikan saantiin on vaikuttanut laitoksessa asuminen. Hyvänä esimerkkinä on oma kokemus Winnovalle sote-alalle haussa.
Haastattelussa haastattelija sanoi, “Asut siis lastensuojelulaitoksessa”. “Käytätkö sitten huumeita”? “Oletko kapinoinut vanhempiasi vastaan”? Yritin moneen otteeseen sanoa että perheongelmista johtuen asun laitoksessa. Haastattelija sanoi minulle “Yleensä emme ota sinun kaltaisia ihmisiä tälle alalle”. Ja miten on riski päästää minua opiskelemaan sille alalle, koska menneisyydessä olen kamppaillut vaikea-asteisen masennuksen kanssa. Tässä herää kysymys, että onko nämä koulupaikat sitä mieltä, ettei siitä voi parantua?
Tuli semmoinen olo, että koska olen joskus ollut masentunut ja asun laitoksessa niin minulla ei ole mahdollisuutta yrittää edes päästä kouluttautumaan unelma ammattiini. Enkä tiedä olenko tässä väärässä, mutta haastattelijalle ei olisi kuulunut minun laitoselämä tai syyt miksi siellä asun.
Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että me laitoksessa asuvat nuoret ja lapset olemme yleensä aivan tuiki tavallisia, joiden koti sattuu vain olemaan laitos. Itse koen, että laitos on kotini ja ei muuta minun arvoa ihmisenä mitenkään.
Haluisin myös painottaa aikuisille ja vanhemmille, miten teidän pitäisi olla meille nuorille ja lapsille se turva sekä esimerkki, niin miksi te jotkut syrjitte meitä. Tämmöinen käytös koulumaailmassa sekä ulkomaailmassa voi olla todella vahingollista lapselle ja nuorelle.
Itsellä meni pitkään tajuta, ettei minussa ole mitään vikaa sen takia, että asun laitoksessa. Me laitoksessa asuvat toivomme, että näkisitte meidät normaaleina ihmisinä, ja varsinkin vanhemmat, ettette kieltäisi omia lapsianne olemasta meidän seurassa. Toivon, että ne ihmiset jotka tätä lukee, joilla on ollut meistä ennakkoluuloja tai mahdollisesti syrjinyt meitä, avaisi silmänsä ja näkisi miten vahingollista tämä on.
Et voi tietää, mitä toinen käy tai on joutunut käymään läpi.
Miona Kangasniemi
Kangasmetsän Koulu 9G
Alla lisää koululaisten kirjoittamia mielipidetekstejä:
