Miksi monet pelkäävät niin kovin?

15.1. 6:00

Kun olin lapsi, pelkäsin ”Suuliukkoa”, jonka naapurin tyttö sanoi asuvan punaisessa suulissa lähellä kotiani. Vaikka minä pelkäsin, niin vanhempani eivät pelänneet: He antoivat ohjeet, miten oli missäkin tilanteessa toimittava ja käyttäydyttävä, mutta muuten luottavaisina päästivät meidät lapset keskenämme ulos metsään, naapuriin, kouluun, harrastuksiin ja pyhäkouluun.

Sisareni kanssa kahdestaan kävimme linja-autolla Eurajoelta Raumalla pianotunneilla ollessamme 6–8-vuotiaita eikä meitä saateltu pysäkille, eikä kukaan yhteisössämme nähnyt siinä mitään kummallista.

Kun nyt ajattelen vastaavaa tilannetta Suomessa, kysyn mielessäni: Miksi vanhemmilla on tarve kuljettaa lapsensa kouluun lyhyetkin matkat? Miksi monet lapset ja nuoret tuntevat epäluuloa ja kunnioituksen puutetta aikuisia kohtaan? Turvattomuusko on juurisyynä aiheuttanut yhteiskunnassamme mielenterveysongelmat, huostaanotot ja väkivallanteot?

Julkisuudessa etsitään keinoja puuttua sosiaalisiin ja mielenterveysongelmiin monin perheitä ja lapsia sekä nuoria tukevin keinoin, vaan ei uskalleta tuoda esille kysymystä: Mikä on muuttunut yhden sukupolven aikana? Miksi monet pelkäävät niin kovin? Mikä on tuonut väkivallan, turvattomuuden?

Sanonpa sen teille: Jumalan Sanan kunnioitus on kadonnut yhteiskunnasta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme perustana ovat kristilliset arvot, jotka ovat antaneet kansallemme raamit, joiden puitteissa elää elämänsä turvallisesti, oikeudenmukaisesti, tasapainoisesti ja tuottavasti. Raamattua on täynnä viisautta, joka ei vanhene ja rohkaisua, joka auttaa pelokasta mieltä.

Tuuli Rintanen

Eurajoki

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut