Keskustelu kaipaa viisautta ja malttia

Hyvä keskustelu on parhaimmillaan kutkuttavaa kuunneltavaa. Tässä seurataan Suomi-Areena-keskustelua Porin torilla viime kesänä.

3.1. 21:00

Kiitoksia Lenni Lehtoselle kirjoituksesta keskustelukulttuurista (SK 29.12.)! On todella tarpeen puuttua yhä yleisempään tapaan käydä keskustelua omahyväisesti, itsetietoisesti ja vastapuolta halveksien.

Nykytilasta kertoo tosiaan sekin, että Timo Soini on päättänyt olla asettumatta ehdokkaaksi politiikan ilmapiirin takia! Eikä ilmapiiri ole pieni asia, sillä juuri ilmapiirillä ja ääriainesten vallitsevalla asemalla keskustelussa oli merkittävä osuus siinäkin, että runsaat sata vuotta sitten ajauduttiin pohjimmiltaan turhaan sotaan, jossa surmattiin myös lukuisia viattomia.

Ei ole uutta, että voi keskustella vain samanmielisten kanssa, mutta nykyisin algoritmit voivat ohjata huomaamattakin samanmielisten piiriin. Saattaa kuvitella, että kaikki – lukuun ottamatta etäistä ja demonisoitua toisin ajattelevien ryhmää (oli se sitten esimerkiksi vapaamieliset, uskovaiset, vihreät tai perussuomalaiset) – ajattelevat jokseenkin kuin siinä ryhmässä, ja että siinä ollaan oikeassa.

On paljon helpompaa uskoa olevansa oikeassa kuin huomata olevansa väärässä. Kun on kerran omaksunut kannan, saattaa hyväksyä sen tueksi kovin heiveröisiä argumentteja ja sivuuttaa täysin päteviä vastaväitteitä. Tutkitusti myös ihmisten oma arvio omasta arviointikyvystä on useimmilla suuresti yliarvioitu.

On myös monet kerrat todettu, että kun tutustuu johonkin asiaan, pinnallisestikin, helposti ensin luulee tietävänsä siitä miltei kaiken. Vasta tutustuessaan huomaa, että tietääkin vain vähän. Edelleen opiskellessa huomaa tietävänsä yhä enemmän – mutta ei enää koskaan saavuta sitä suurta luottamusta omiin tietoihin, jota aluksi omasi.

Nämä ajattelun virheet ovat inhimillisiä ja luonnollisia. Ne eivät tee itsestä sen enempää kuin muistakaan tyhmiä tai pahoja. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa ne, arvostaa myös toisia ja toisten mielipiteitä – jopa silloin, kun on aivan toista mieltä.

Keskinäinen arvostus voisi auttaa hyvään keskusteluun ja keskinäiseen ymmärrykseen. Joskus samanmielisyyteen, joskus hyväksyttävään kompromissiin. Aina se ei ole saavutettavissa.

Ei voida tieteellisin menetelmin osoittaa toisia arvoja paremmiksi kuin toisia, sen enempää kuin voitaisiin laskea, onko kaikkivaltiasta jumalaa olemassa vai ei. Sellaiset asiat voi vain itse valita. Olisi hyvä tiedostaa, että toinen voi aivan hyvin ajatella toisin, olematta sen enempää tyhmä tai paha, ja harvoin halukas muuttamaan mieltään, jos on jo vakaasti toiselle kannalle päätynyt.

Silloin olisi minusta parasta vain hyväksyä toisen oikeus kantaansa – ja demokratiassa sitten selvittää, millä kannalla on eniten kannatusta.

Tami Sirén

Eura

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut