Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää

29.12.2022 7:00

Jouluaaton lehdessä oli monipuolinen syväluotaus nykykirkon mahdollisuuksiin ja toisaalta muutostarpeisiin. Haastattelun antajana oli Keski-Porin seurakunnan kappalainen Tuija Kruus, jonka mielestä kirkko on jopa kuoleva organisaatio (SK 24.12.2022).

No, kuoleminen on kestänyt tosi kauan, jo kohta kaksi tuhatta vuotta – ja vielä vain henki pihisee!

Ei siis voida sanoa, että aito ja todellinen kristinusko olisi mihinkään katoamassa, vaikka sitä kovasti näytetään nykyään yritettävän saada salonkikelpoisemmaksi kaiken maailman uutukaisuuksilla kuten kirkkosalien joogaharjoituksilla, sambakarnevaaleilla ja kirkkolain kiertämisillä.

Sillä mitä muuta esimerkiksi samaa sukupuolta olevien nykyisin yleiseksi tullut kirkollinen vihkiminen on kuin keinotekoisen uutukaisuuden käyttämistä kirkkolain sijasta. Kun kirkkolakia ei yrityksistä huolimatta näytetä millään saatavan raivattua pois tieltä, niin tehdään asetus, jolla selvä kirkkolaki saadaan kätevästi ohitettua.

Mitä kirkon "uudistamista" tämä tällainen oikein on? Kuka kantaa vastuun siitä, ettei lakia noudateta?

Kirkolla on aikaa odottaa asioiden etenemistä oikeaa tietä pitkin eikä kepulikonstein.

Sitä paitsi, ollaanko aivan vakuuttuneita siitä, että moiset "uudistukset" toisivat yhtään sen enempää väkeä kirkkoon kuin nytkään?

Totta, varmasti on niitä, jotka ilahtuvat kirkon "uudistumisesta". Mutta entä ne, jotka haluaisivat noudattaa tässä asiassa oikeusperiaatetta senkin uhalla, että saavat siitä vanhanaikaisen ja nykyajan kelkasta pudonneen leiman otsaansa.

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, Tuija.

Eero Kavasto

rovasti

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut