Tyttöjen entisen ammattikoulun purkaminen olisi erikoinen ratkaisu Porin kaupungilta – Mallia rakennuskulttuurin vaalimisesta voi ottaa vaikkapa Tampereelta

Tyttöjen entinen ammattikoulu Rautatienpuistokadulla Porissa on jyhkeä ilmestys. Kirjoittajan mukaan jo ajatuskin sen purkamisesta on järjetön.

25.11.2022 19:00

Olen vuosien varrella lukenut mielenkiinnolla Markku Tanttisen kirjoituksia Satakunnan Kansan mielipidepalstalla.

Esimerkiksi tarina Keski-Porin kirkon valurautaisesta tornista on jäänyt mieleen. Myös Tanttisen aktiivisuus Aittaluodon venevalkaman kunnostustyössä on piirtänyt kuvaa kaupunginvaltuutetusta, joka aidosti välittää Porin historiasta ja rakennetusta ympäristöstä.

Hämmästykseni olikin suuri, kun Tanttinen ehdotti (SK 15.11.), että erinäisten kiinteistöjärjestelyjen jälkeen tyttöjen entinen ammattikoulu Riihikedossa voitaisiin lanata maan tasalle. Kyseinen, suojeltu rakennus on kuulemma pelkkä rahareikä, eikä sovellu uusiokäyttöön.

Kovaa tekstiä teknisen lautakunnan jäseneltä.

Maantieto oli suosikkiaineeni Väinölän ala-asteella 1970-luvulla. Niiltä ajoilta on jäänyt mieleen muun muassa, että Porissa oli 80 000 ja Tampereella 110 000 asukasta. Nykyään taitaa olla Tampereen osalta toisin, mutta Porissa ollaan samoissa lukemissa.

Ei nyt mennä syihin, mitkä ovat aiheuttaneet paikalleen jämähtämisen ja toisaalla eteenpäin menemisen, mutta yleisesti ottaen kaupunkien kehittyminen ja vaurastuminen koituu myös vanhojen rakennusten hyödyksi.

Kun poliitikko Porissa sanoo, että vanhalla rakennuksella ei ole mitään virkaa ja tarjoaa rautapalloa ratkaisuksi, niin Tampereella on entinen VR:n tavara-asema (1908) jo siirretty uuteen paikkaan ja sille on keksitty uutta käyttöä.

Tyttöjen entinen ammattikoulu (tunnettiin myös nimellä Teljän ammattikoulu) on jyhkeä ilmestys. Rakennusvuosi 1938 kertoo, että laatuongelmia ei pitäisi olla. Rakennus on nähnyt sota-ajan ja kuullut Porin pamauksen.

Voi olla, että myöhemmin Porin kaupungin käytössä ja huolenpidon alla se on kärsinyt vaurioita. Missään nimessä – eikä vähiten kaupunkikuvan kannalta – sitä ei saa purkaa, pelkkä ajatuskin on järjetön.

Kesällä 2005 kiipesin näyttävää portaikkoa pitkin ylempiin kerroksiin osoitteessa Satamakatu 17, Tampere. Perillä odotti lastenvalvoja ja huoltajuussopimus. Sosiaalitoimiston nuhjuinen olemus sopi tunnelmaan.

Ajat muuttuivat. Myöhemmin seurasin mielenkiinnolla, kun rakennus meni täysremonttiin. Sosiaalitoimisto muutti pois ja tilalle tehtiin asuntoja. Kiinteistö purettiin – Tanttisen sanoin – luita myöten, julkisivu säilytettiin. Kellarikerroksesta löytynyt home ei ollut este, kun projekti oli päätetty viedä loppuun.

Lopputulosta voi käydä ihailemassa, netistäkin löytyy kuvia. Rakennuksessa toimii nykyään myös lähikauppa, joten se lienee tuttu Porin tulevalle kaupunginjohtajalle.

Tanttisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että Porin oikeustaloa ei myöskään saa purkaa. Itseasiassa tämäkin idea tuntuu todella oudolta. Rakennus edustaa aikakauttaan ja on omalla tavallaan arvokas.

Porin entiseltä kaupunginjohtajalta Aino-Maija Luukkoselta kysyttiin Satakunnan Kansassa tärkeimpiä saavutuksia pitkän uran varrelta. Luukkosen mukaan näitä olivat rakennustoiminnan saaminen vauhtiin ja kaupungin työntekijöiden työterveyshuolto.

Ehdottomasti tärkeitä asioita, mutta eivät kosketa kaikkia kaupunkilaisia. Kun eläkeläinen Luukkonen seuraavan kerran parkkeeraa asuntoautonsa vaikkapa Porvoon tai Vanhan Rauman kaltaiseen idylliin, niin siinä on oiva paikka miettiä, että Porinkin vetovoimaa olisi voinut – ja voi tulevaisuudessa – lisätä korjaamalla ja jalostamalla vanhoja rakennuksia uusiin käyttötarkoituksiin.

Karhukorttelin ja Karjarannan kaltaiset minkkitarhat eivät sitä tee.

Juha Koskinen

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut