Kirkon tulee olla kirkko, ei tuuliviiri!

"Kirkon tulee olla kirkko! Järkähtämättömästi silloinkin, kun yhteiskunnassa eri aikoina vaikuttavat ideologiat ja liikehdinnät yrittävät painostaa sitä kääntämään kurssia niiden kulloinkin toivomaan suuntaan.”

10.11. 21:43

”Kirkko on olemassa vain siksi, että meissä heräisi ja pysyisi usko Jeesukseen.”

Toimittaja Heli Karhumäen lauselma kirkon päätehtävästä on mielestäni yksi parhaista. Jos tämä näky katoaa kirkon ja seurakuntien elämästä sekä niiden toiminnan ja taloudenhoidon suunnittelusta, kirkko jää vain myötäilemään ”maailman menoa hampaattomasti”, kuten harjavaltalaispastori Reijo Ahteela ilmeikkäästi totesi (SK 22.10.).

Kirkon tulee olla kirkko! Järkähtämättömästi silloinkin, kun yhteiskunnassa eri aikoina vaikuttavat ideologiat ja liikehdinnät yrittävät painostaa sitä kääntämään kurssia niiden kulloinkin toivomaan suuntaan.

Omassa lainsäädännössään kirkko toteaa ensimmäisenä asiana, että se tunnustaa sitä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Raamattuun, ja joka on ilmaistu uskontunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa.

Tätä uskon määritelmää kirkko itse tarkentaa: kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Siinä on koko toiminnan kivijalka. Siihen pitäytyen kirkko muun muassa voi tunnustaa vain kaksi sukupuolta sekä yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton.

Kirkon tulee olla kirkko, vaikka meneillään olevissa seurakuntavaaleissa useat tahot ovat yrittäneet maalailla kirkolle parempaa tulevaisuutta toisenlaisten vaihtoehtojen kautta. Kirkon tulee rohkeasti olla kirkko, ei tuuliviiri. Lapsemme ja nuoremme odottavat sitä. Aikuisväestö odottaa sitä.

Hyvän toteuttaminen on aina kuulunut kirkon elämään. Työmuodot diakonia- ja lähetystyöstä aina perheneuvontaan ja musiikkityöhön on viritetty huippuunsa.

Kirkko tekee hyvää! Se ei kuitenkaan riitä innostamaan passiivisia seurakunnan jäseniä vaaliuurnille. Tutkimusten mukaan se ei myöskään riitä pitämään eroa havittelevia seurakuntalaisia kirkon jäseninä. Se ei näytä tuovan uusia osallistujia jumalanpalveluksiin eikä estävän nuoria ottamasta etäisyyttä kirkkoon rippikouluiän jälkeen.

Jotkut pohtivat ongelman ratkaisuksi hallinnollisia rakennemuutoksia. Toisia tilanne houkuttelee havittelemaan muutoksia kirkon oppiin. Oleellisinta kuitenkin olisi tarkistaa, palvelevatko rakenteemme ja toimintamuotomme sitä, että enenevässä määrin ”heräisi ja pysyisi usko Jeesukseen”. Tässä seurakuntavaalit ovat arvovaalit.

Harri Saine kiteyttää (SK 4.11.) osuvasti sitoutumattoman seurakuntaväen tavoitteen: ”Päämääränämme on rakentaa kirkon perustehtävästä käsin elävää kristillistä ja toimivaa seurakuntaa. Aktiiviset seurakuntalaiset yhdessä työntekijöiden kanssa mahdollistavat seurakunnan toiminnan tulevaisuudessa.”

On valitettu, että seurakuntavaalit painottuvat liikaa aktiivien uskonnäkemyksiin. Taka-ajatuksena näyttää olevan, että mikäli passiivisemmat innostuisivat uurnille, jopa opilliset muutokset kirkossa tulisivat mahdollisiksi. En usko tätä.

Seurakunnan enemmän tai vähemmän passiivisempien jäsenten joukossa on suuri joukko heitä, jotka edelleen odottavat 2000 vuotta vanhalta, aikaa ja koetuksia kestäneeltä evankeliumin sanomalta pysyvyyttä, tukea ja turvaa. Varsinkin nykyisessä maailmantilanteessa.

Siksi haluan rohkaista myös passiivisempia kirkossakävijöitä äänestämään. Tulkaa ja osoittakaa, että kirkon tulee olla kirkko. Kaikkina aikoina! Ja aktiivijäsenet: pää pystyyn! Ilman teitä seurakunnan toiminnalla ei ole tulevaisuutta.

Henry Liivola

pastori, väitöskirjatutkija

seurakuntavaaliehdokas (sit.)

Länsi-Porin seurakunta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut