Urheilupoliittisen keskustelun aika on nyt

Urheiluseurat tekevät tärkeää työtä usein vapaaehtoisvoimin. Arkistokuva on Satabandyn 2012 syntyneiden salibandyharjoituksista.

9.11. 20:43

Liikunnallisten elämäntapojen omaksuminen jo lapsena lienee yksi yhteiskunnan hartaimmista toiveista uusille sukupolville. Liikunta parantaa elämänlaatua, ehkäisee sairauksia, kohentaa jaksamista ja edistää mielenterveyttä – tekee meistä siis hyvinvoivia kansalaisia. Liikunnan mitä moninaisimpia hyötyjä on tutkittu paljon ja se onkin niitä harvoja asioita jonka erinomaisuudesta vallitsee konsensus läpi yhteiskunnan.

Lapsia ja nuoria liikutetaan kodeissa ja kouluissa sekä lukuisien eri urheilulajien yhteisöissä eli urheiluseuroissa. Urheiluseuroissa ihmiset muodostavat perhe-, koulu- ja työelämän oheen yhteisön jossa voi kokea merkityksellisyyttä, osallisuuden tunnetta ja parhaimmillaan elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Urheiluseurat ovat perinteisesti olleet innokkaiden laji-ihmisten ja vapaaehtoisten yhteisöjä, joissa liikunnan ilosanomaa on levitetty rakkaudesta lajiin. Tuhannet ja taas tuhannet talkootyön sankarit ovat kerääntyneet illasta toiseen jumppasaleihin, pallokentille ja urheiluhalleihin liikuttamaan. Tämän ilmaisen työn todellinen arvo on jäänyt usein huomaamatta ja tunnustamatta.

Maailma muuttuu ja myös tapamme viettää vapaa-aikaa on muuttunut. Erityisesti korona-aika poikkeusoloineen myllersi tapaamme elää ja olla ja eittämättä tuleva talvi haasteineen muuttaa jälleen sitä miten kulutamme aikaamme ja rahojamme.

Urheilulajit ja -seurat ovat eriytyneet voimakkaasti toisistaan. Perinteisen talkootyön vähentyessä lasten ja nuorten liikuttaminen on lajista riippuen joko ammattimaistunut tai kuihtunut. Isoimmat, yritysmaailman opein liikuntaa tarjoavat lajit ja seurat myyvät täysipäiväisten ammattilaisten avulla vanhemmille lasten liikuntapalveluja. Pienissä seuroissa valmennus on usein yksittäisen, oman työnsä tai eläkepäivien ohessa liikunnan ilosanomaa levittävän laji-ihmisen harteilla.

Lajien tulevaisuuden kannalta ammattimaisuus vaikuttaa olevan valttikortti. Ikäluokkien pienentyessäkin harrastajamäärät ovat pysyneet isoimmilla budjeteilla toimivissa lajeissa kohtuullisella tasolla, joukkueita onnistumaan kasaamaan ja yksilöitä nostamaan huipulle. Kun yksittäinen valmentaja tai seuratyöntekijä siirtyy muualle, palkataan tilalle toinen.

Pienemmissä talkoovoimin toimivissa lajeissa tilanne on toinen. Pahimmassa tapauksessa yksittäisen innokkaan seuratoimijan palon sammuessa saattaa koko seuran tai jopa lajin paikallinen toiminta loppua kokonaan. Vuosikymmenten tietotaidolle ja vankkumattomalle lajirakkaudelle on lähes mahdoton löytää korvaajaa, ellei lajiyhteisö ole paikallisesti riittävän vahva.

Lasten ja nuorten liikuttamisen resurssit kerätään jatkossakin vanhemmilta, joko rahan tai ajan muodossa. Lisäksi yhteiskunnallisten päättäjien ja urheilua tukevien yritysten kautta liikuntaan kanavoidaan rahaa joka määrittää sen, mihin suuntaan lajit ja seurat kehittyvät.

Kohtuuhintaisen harrastamisen mahdollistaminen taloudellisesti haastavina aikoina on yhteiskuntamme kohtalon kysymys, jotta myös tulevaisuudessa Suomi on täynnä hyvinvoivia vanhempia ja veronmaksajia. He puolestaan mahdollistavat jälleen uusien sukupolvien hyvinvoinnin.

Urheilupoliittisen keskustelun aika onkin nyt.

Toivottavasti kykenemme yhdessä päivittäisillä toimillamme luomaan positiivisen kehän, jossa liikunnan ilo luo lisää onnellisia hyvinvoivia ihmisiä. He taas liikuttavat jälleen uusia ihmisiä.

Mika Vallinen

Puntti-Karhut ry:n puheenjohtaja ja ammattivalmentaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut