Maaseudun ihmiset tuntevat hätää ja kiukkua – heillä on suuri pelko toimeentulostaan

Kirjoittaja arvostaa Kokemäen Tuomaalan hyvin hoidettuja peltoja. Vuonna 2019 otetussa kuvassa ollaan lähdössä Tuomaalasta traktoriletkalla Villilän nostalgiapäiville.

3.11. 21:46

Maaseudun väki on menettämässä toimeentulonsa Suomen hallituksen fanaattisen ympäristöpolitiikan seurauksena. Turhautuminen ilmenee kiukkuna. Kiukkua lisää vielä se, ettei ole kanavaa, ei valtakunnan tason maatalouspoliitikkoa, jolle voisi hätänsä vuodattaa.

Siksi paremman puutteessa kaltaiseni vanha kunnallispoliitikko toimii rajunkin palautteen saajana. Kuuntelu on erittäin tärkeää ja viestin edelleen välittäminen on velvollisuuteni.

Haasteena ovat nykyiset kansanedustajat. He ovat kaupunkien kasvatteja. He eivät tunne maaseudun haasteita ja ovat arkoja kommentoimaan, poikkeuksena Arto Satonen. On turhauttavaa kuunnella nuorten ministereiden ja kansanedustajien jauhamia opeteltuja lauseita.

Hädässä eivät ole yksin viljelijäperheet. Maatilojen ympärillä on nykyisin laaja verkosto palveluyrityksiä. Maatalouskoneisiin liittyy paljon yritystoimintaa, esimerkiksi konemyynti, huolto- ja korjaamotyöt, koneurakointi, konevuokraus.

Alkutuotannon ja jalostavan teollisuuden rajapinnassa on nykyisin paljon työpaikkoja. Siellä on alihankintaa, raaka-aineiden esikäsittelyä, jätteiden käsittelyä ja logistiikkaa. Kuljetukset ovat yrittäjäpohjaisia ja ovat sidoksissa maatilojen tuotantoon ja teollisuuden kysyntään. Näihin työpaikkoihin ja yrityksiin heijastuu maataloustuotannon ahdinko, mikä heijastuu koko yhteiskuntaan.

Poliitikot ovat tuhonneet Suomessa turvetuotannon. Nyt ovat vuorossa metsät ja pellot. Marinin hallituksen ennallistamistavoitteena on peltojen, metsien ja vesistöjen saattaminen 1950-luvun tilanteeseen.

Millaista silloin Suomessa oli? Olimme maatalousyhteiskunta, leipä tuli pelloilta ja navetasta. Silloin suomalaiset olivat juuri toipumassa sodista ja siirtolaiset rakensivat elämäänsä uudestaan kovalla, loputtomalla työllä.

Otan esimerkiksi Tuomaalan kylän Kokemäeltä. Se oli ennen siirtolaisten sinne asuttamista Kokemäen kartanon alavaa takamaata. Alue ojitettiin, kunnostettiin ja talot rakennettiin. Nyt Tuomaalassa on Satakunnan parhaat pellot, joissa satoa saadaan kuivanakin vuonna.

Olisi täysin talonpoikaisjärjen vastaista ”ennallistaa” hallituksen kaavailemalla tavalla tällainen huippualue 1950-luvulle. Näitä samanlaisia esimerkkikohteita on Suomessa tuhansia.

Nykyhallituksen politiikka synnyttää maakuntiin lisää ”hiljaisia alueita”. Vihreiden vaatimuksesta Satakunnan ensimmäiseen maakuntakaavaan vuonna 2011 sisällytettiin ”hiljaisia alueita”. Vastustin niiden sisällyttämistä oikeusvaikutteiseen kaavaan. Nyt on jo ”hiljaisia kyliä” joka kunnassa ilman kaavaakin. Ja lisää tulee.

Muistamme Natura 2000 -operaation, jolla hyvin kovakouraisesti lisättiin Suomen suojelualueita. Yksityinen omistusoikeus oli paperia, kun Naturaa runnottiin. Perustana hankkeelle oli sama kuin nyt ennallistamisessa, luonnon monimuotoisuuden parantaminen. Natura on täysin unohdettu. Onko siitä ollut mitään oikeaa hyötyä luonnon monimuotoisuudelle?

Jukka Tuori

agronomi

Huittinen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut