Mistä nyt taas kiikastaa?

23.10. 3:00

Ruotsistahan se kiikastaa ja eliittimme päättämättömyydestä. Sitä ilmeni myös kevättalvella, kun Putinin sota keikautti vuosikymmenet paikoillaan pysyneet Nato-gallupit päälaelleen. Valtiojohto osasi vain kummastella.

Kun ”kansa oli puhunut”, eduskunnan puhemies Matti Vanhanen kiemurteli, pääministeri Sanna Marin ”panttasi kantaansa”, ja presidentti puhui jostakin ”supergallupista”.

Presidentin ja monen muunkin kilpenä oli ollut ehdoton vaatimus enemmistön tuesta ja kansanäänestyksestä. Kun gallupit jatkuvasti sojottivat Natolle turpaan jotakuinkin 70–20, kansanäänestyksen tulos olisi ollut selvä.

Toki Ruotsissakin saatiin merkkejä kansan mielenmuutoksesta. Vähitellen demarihallitus ”taipui” hakemaan kanssamme Nato-jäsenyyttä.

MUTTA OTTOMAANIEN islamistisulttaani painoikin jarrua. Hän ei halunnut Suomea ja Ruotsia liittolaisikseen Natoon, eikä ainakaan Ruotsia, jonka avoin siirtolaispolitiikka saattaa olla osaltaan ongelmana.

Tässäpä on taas itse tehty ylämäki meikäläiselle päättämättömyydelle.

Tasavallan presidentti antoi esimerkin (HS 15.10.): Ei pidä spekuloida, että meidät otettaisiin sisään eri tahdissa. ”Suomi ja Ruotsi etenevät yhdessä edelleen.” Samaa hän toisti selväsanaisesti seminaarissa 18. lokakuuta.

Tutkija Charly Salonius-Pasternak puolestaan uskoo, että Suomi olisi jo jäsen ilman Ruotsia.

Me olemme itsenäinen valtio, jonka ei pidä odotella kenenkään lupia, kirjoittaja linjaa Nato-asiasta.

SANOMALEHTIEN pääkirjoitukset kuvastavat osaltaan jälleen yhdenlaista kahtiajakoa.

Turun Sanomat varoitti, että jos Suomi menisi Natoon yksin, sen ja Nato-Norjan väliin jäisi ”sotilaallinen tyhjiö”. Nyt ei saa käydä niin kuin 1990-luvulla, jolloin Ruotsi käynnisti EU-neuvottelut kertomatta meille.

Tämä Nato-tilanne on tyystin päinvastainen, sillä mehän lähes raahasimme Ruotsin mukaan.

ILKKA-POHJALAINEN muistutti, miten Ruotsi on yrittänyt olla maailman omanatuntona ja miten sen idealismin kohteeksi moni valtio on joutunut. Suomen taas on pitänyt noudattaa realismia.

Lapin Kansan mielestä jäsenyyden haku yhdessä ”ei tarkoita, että maaliin on pakko saapua yhdessä”. Turvatakuut on saatava mahdollisimman pian. Neuvottelujen venyminen on riski erityisesti Suomelle.

Savon Sanomat huomautti, että eduskunnan äänestystulos 188–8 velvoittaa toimimaan.

KUN ME JOUDUIMME panostamaan reaaliuhkiin satsaamalla puolustusvoimiin, Ruotsi valmistautui ”ikuiseen rauhaan”. Se lopetti vuosina 1991–2002 yli 90 prosenttia armeijansa yksiköistä. Asevelvollisuus lakkautettiin 2010. Lentokalustoa on osittain kaupallisista syistä: Saabin Jas Gripen -hävittäjiä pitää saada myydyksi.

Ajatuksissa oli USA:n antama selkänoja. Se oli luvannut sotilaallista suojaa jo kylmän sodan aikana – ja tietenkin ”puskurivaltio” Suomi.

RUOTSILLA ON koulutettua reserviä 36 000, Suomella 260 000. Panssarivaunuja on 120, täällä yli 200. Tykkien ero on meille musertava: 1 500–120.

Ruotsi tietysti jatkaisi sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.

Huoli on kumminkin valtava. Eroava puolustusministeri Peter Hultqvist (sd.) määräsi (HS 15.10.) ikään kuin isännän äänellä: ”Suomen ja Ruotsin erottaminen tässä ei tule olemaan mahdollista, vaan me haluamme liittyä yhdessä. Tämä signaali on hyvin selvä, ja se ei murru.”

Samaa toisti myös uusi pääministeri Ulf Kristersson (kok.) – vaikka hänen 63-sivuisessa hallitusohjelmassaan ei Natoa edes mainita – ja Suomen presidentti.

MUTTA ME OLEMME itsenäinen valtio, jonka ei pidä odotella kenenkään lupia. Ossi Kurki-Suonio oli oikeassa kirjoittaessaan (KL 17.10.), että emme voi ikuisesti Ruotsia odottaa, ja Lauri Nurmi (IL 13.10.), jonka mielestä Naton viidennen eli turva-artiklan suojaan on mentävä heti, kun päästään.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut