Satakuntalaista kohteliaisuutta pitää odottaa muutama vuosi

25.9. 19:04

Nauruksi meni, kun luin Lenni Lehtosen kolumnin Satakunnan Kansasta (23.9).

Tuli niin hyvin muistot 15 vuoden takaa, kun muutin Huittisten Vampulaan. Juureni ovat Savosta, mutta syntyisin olen pohjoisesta.

Lenni kirjoittaa satakuntalaisten vinoilusta, valittamisesta ja itseironiasta. Kaiken tuon opin satakuntalaisista parissa vuodessa.

Minut vietiin jostain syystä opettajien ammattiliiton majalle, johon oli kokoontunut paljon väkeä. Istuimme kahdeksan hengen pöydissä. Puhe kääntyi susiin.

Pian kuulin lauseen: "Kirsti, ei täällä nyt niin paljon susia ole, että sinun koko ajan pitää puhua.”

Olin kertonut, miten minulle oli opetettu jo lapsena, että metsään mennessä täytyy pitää ääntä, että sudet ja karhut tietävät pysyä poissa ihmisten näkyvistä.

Vieläkin naurattaa tuo muisto, kun sanoin hiljaa itsekseni: ”Olen Satakunnassa, koeta hillitä sanatulvaa.”

Herra varjele, jos menet Satakunnassa sanomaan, miten helppoa täällä on jokin ammatti, elinkeino tai jokin muu elämiseen liittyvä. Saat kuulla pitkän listan vaikeuksista.

Alkuaikoina, kun minua alettiin pyytämään erilaisiin tapahtumiin, niin monesti tulin miettineeksi, mitä varten minut ensin otetaan mukaan, sitten ei kukaan kommunikoi kanssani. Esimerkiksi retkillä sain istua ja olla yksin.

Nyt 15 vuoden jälkeen tunnen olevani yksi satakuntalaisista, niin retkillä, kerhoissa, kuin naapurina.

Satakuntalainen on, kuten Lenni toteaa, kohtelias, sydämellinen ja vieraanvarainen. Mutta näitä edellä mainittuja asioita pitää ensin odotella muutama vuosi.

Kirsti Kärki

Vampula

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut