Huomio keskittyy maatalouteen aiheesta, kun puhutaan Itämeren tilasta

Kipsin avulla voidaan jonkin verran vähentää fosforin huuhtoutumista jokeen ja edelleen mereen. Kirjoittajien mukaan Itämeri on pelastettavissa, mutta siinä vaaditaan monen eri tahon yhteistyötä.

20.9. 18:29

Jukka Tuorin (Satakunnan Kansa 31.8. ja Turun Sanomat 7.9.) mukaan Itämeren tilaa koskeva viestintä on harhaanjohtavaa, meren sisäinen kuormitus on tietoisesti jätetty huomiotta ja on keskitytty vain ulkoiseen kuormitukseen, eritoten maatalouden fosforipäästöihin.

Lue lisää: Itämeri ja maata omistavat viljelijäperheet asetetaan turhaan vastakkain

Niin sanottu sisäinen kuormitus on kyllä tutkimuksissa yleisesti tunnistettu ja sen on todettu hidastavan Itämeren toipumista. Itämerellä myös tiedetään esiintyneen meren ominaispiirteistä ja ilmastollisten tekijöiden vaihtelusta johtuvaa hapettomuutta ja sinilevien massaesiintymiä jo ennen ihmisen vaikutusta.

Toisin kuin Tuori esittää, tämänhetkinen ennätyksellisen laaja ja sisäistä kuormitusta ylläpitävä syvänteiden hapettomuus ei kuitenkaan ole seurausta niukoista suolapulsseista. Suolapulssien frekvenssissä ei nimittäin ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen runsaan sadan vuoden aikana. Tämä on osoitettu vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa (Leibniz Institute for Baltic Sea Research Warnemünde, IOW).

Itämeren tilan heikentyminen on yksiselitteisesti seurausta ravinnekuormituksen moninkertaistumisesta, joka johtuu viime vuosisadalla kasvaneiden kaupunkien ja teollisuuden jätevesien johtamisesta mereen sekä kemiallisten lannoitteiden käyttöönotosta maataloudessa. Viime vuosikymmeninä ilmastonmuutoksen aiheuttama Itämeren lämpeneminen on vielä pahentanut tilannetta.

Tuori toteaa, että Itämeren pelastamiseksi on saatu aikaan hyvin vähän. Koko Itämeren fosforikuormitus on kuitenkin jo vähentynyt huipputasoltaan 60 prosenttia, typpikuormituskin 30 prosenttia. Nämä kuormitusleikkaukset on saatu aikaan yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien paremmalla puhdistuksella sekä energiantuotannon ja maaliikenteen typenoksidien päästöjä rajoittamalla.

Siihen on selvä syy, miksi huomio keskittyy Suomessa nyt maatalouteen ja erityisesti sen fosforikuormitukseen. Samaan aikaan kun edellä mainitut yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat vähentyneet merkittävästi, maatalouden kuorma ei ole vähentynyt käytännössä lainkaan. Lannoitteiden käyttö on kyllä vähentynyt ja peltojen ravinnetaseet laskeneet, mutta aiempien vuosikymmenten runsas lannoitus ylläpitää edelleen runsaita fosforihuuhtoumia.

Omien päästöjemme vähentäminen on ratkaisevassa asemassa lähivesiemme tilan kannalta. Esimerkiksi Saaristomeren sisäsaariston tila riippuu pääasiassa omasta kuormituksestamme. Ulkosaariston tilaan vaikuttaa enemmän Itämeren yleinen rehevyystilanne.

Tutkimuksen mukaan maatalouden fosforikuormitus Suomen rannikkovesiin tulee ilmastonmuutoksen lisäämän huuhtouman vaikutuksesta kasvamaan huomattavasti seuraavan 30 vuoden aikana, ellei vesiensuojelutoimia tehosteta. Rannikkovesien tilatavoitteet voidaan saavuttaa vain toteuttamalla myös maatalouden uudet vesiensuojelutoimenpiteet koko laajuudessaan, kipsikäsittely mukaan lukien.

Ainoa realistinen keino sisäisenkin kuormituksen pienentämiseksi on ulkoisen ravinnekuormituksen vähentäminen. Mallilaskelmien mukaan sisäiset ravinnevarastot ja niiden rehevyyttä ylläpitävä vaikutus pienenevät ajan mittaan, kun ulkoisen kuormituksen väheneminen alkaa vaikuttaa.

Itämeri voidaan pelastaa. Siihen tarvitaan kaikkien toimijoiden osallistumista, yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Seppo Knuuttila

Itämeripaneelin puheenjohtaja

erikoistutkija

Suomen ympäristökeskus

Janne Suomela

johtava asiantuntija

Varsinais-Suomen ELY-keskus

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut