Tero Järvelä: Alivahvuudella työskenteleminen pelastustehtävissä vaarantaa niin pelastettavien, pelastajien kuin usein sivullistenkin turvallisuuden

Pelastusjohtaja Pekka Tähtisen laaja haastattelu julkaistiin Satakunnan Kansassa viime sunnuntaina. Kirjoittajalla on monesta pelastustoimeen liittyvästä asiasta eri näkemys kuin Tähtisellä.

17.9. 16:39

Satakunnan Kansa kirjoitti (11.9.) Satakunnan pelastustoimen saamasta korjauskehotuksesta otsikolla ”Lisää henkilökuntaa, vähemmän rahaa.”

Lue lisää: Valtio määrää palkkaamaan lisää palomiehiä, mutta leikkaa rahoitusta – ”Tilanne on kiusallinen”

Koska juttuun on lipsahtanut selkeitä asiavirheitä, on niihin syytä palata tarkemmin.

Pelastuslain 28§ mukaan ”Pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutasoa määriteltäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa”. Kyse ei siis ole pelkistä tulipaloista, vaan kaikista onnettomuuksista.

Aluehallintoviraston (Avi) antamassa korjausmääräyksessä on kyse siitä, että Satakunnassa kohteeseen on kiireellisissä pelastustehtävissä järjestelmällisesti hälytetty ainoastaan 0+2 vahvuinen yksikkö, joka ei – toisin kuin muualla Suomessa – ole täydentynyt toisella yksiköllä minimivahvuuteen 1+3.

Pelastusjohtaja Tähtinen antaa haastattelussa ymmärtää, että alivahvuus ei olisi vakava puute. Alivahvuudella työskenteleminen pelastustehtävissä vaarantaa niin pelastettavien, pelastajien kuin usein sivullistenkin turvallisuuden.

Jos otetaan esimerkiksi henkilöauton ulosajo, johon 2 miehen yksiköitä on tyypillisesti hälytetty ilman apua, niin tehtävät, joista täytyy mahdollisen potilaan irrotustehtävän lisäksi selvitä ovat muun muassa lisäonnettomuuksien estäminen, liikenteenohjaus, syttymisen estäminen, stabilointi, ensihoito ja potilaan turvallinen siirtäminen ensihoidon kanssa. Koska vammapotilaan kohdalla puhutaan ns. kultaisesta tunnista, jona aikana potilaan on päästävä leikkaukseen, täytyy vahvuudella 2 kovassa aikapaineessa päättää, mitä jätetään riskeistä huolimatta aluksi tekemättä.

Rakennuspaloissa puolestaan alivahvuus periaatteessa estää savusukeltamisen, mutta jos ihmisiä on vaarassa, ottavat palomiehet kovia riskejä odottamisen sijaan, vaikka se vaarantaa myös heidän oman turvallisuutensa.

Jos siis alivahvuus ei ole pelastustoimessa vakava puute, johon Avin tulee puuttua, niin mikä sitten voisi olla?

IHMETYSTÄ herättää myös väite, jonka mukaan pelastustoimen tehtävistä vain 3% on tulipaloja.

VTT:n 2005 julkaistun tutkimuksen ”Pelastustoimen määräiset seurantamittarit” mukaan tehtävistä tulipaloja on 17% ja pelastustehtäviä 47%.

Tulipalojen määrästä pääsemme sujuvasti pelastustoimen nopeuden ja tehokkuuden vaikutukseen. Jos otamme ensiksi palokuolemat, niin henkilön pelastaminen palavasta talosta onnistuu sitä varmemmin, mitä nopeammin tehokas pelastustoimi on paikalla, käytännössä puhutaan yleensä lyhyestä muutaman minuutin aikaikkunasta palon alkamisesta, jolloin pelastaminen on mahdollista.

Edellä mainitussa VTT:n tutkimuksessa on tutkittu myös palokunnan (vähintään 1+3 vahvuus) saapumisajan vaikutusta rakennuksen kärsimiin palovahinkoihin nähden. Otettaessa huomioon kaikki rakennuspalot, vahinkojen määrä lähes kaksinkertaistui toimintavalmiusajan noustessa kuudesta minuutista kymmeneen. Tulipalo, joka on ensimmäisten minuuttien aikana olisi helposti sammutettava voi 10–20 minuutissa kehittyä Tähtisen esimerkkinä käyttämän Venatorin kaltaiseksi suurpaloksi.

Todettakoon, että tuon palon syttyessä Meri-Porin paloasema ei täyttänyt 1+3-vahvuutta, vaan oli alivahvuinen, mikä on vaikeuttanut ja hidastanut alkuvaiheen pelastustoimintaa.

Kaiken kaikkiaan taloudellisessa mielessä tulisi tarkastella myös pelastustoimen hintaa verrattuna pelastettuihin arvoihin. Se lisäraha, joka asemien asianmukaiseen miehittämiseen menee, tulee helposti takaisin säästyneinä omaisuus- ja henkilövahinkoina jo päivittäisten onnettomuuksien osalta puhumattakaan siitä, jos riittävällä toimintavalmiudella pystytään estämään yksi suurpalo edes joka viides vuosi.

SÄÄSTÖKOHTEITA etsittäessä Tähtinen väittää, että Satakunnassa on Suomen raskain päivystävien palomestarien järjestelmä ja että muilla alueilla on siirrytty etäjohtamiseen, jossa palomestari ei lähde tilannepaikalle.

Noista väitteistä molemmat ovat virheellisiä.

Yhdelläkään alueella Suomessa ei ole järjestelmää, jossa palomestari ei lähtisi kohteeseen vähintään keskisuurissa onnettomuuksissa. Päivystävien mestareiden ja päälliköiden määrä vaihtelee alueelta toiselle ja joissain päivystävää päällystöä on enemmän ja jossain vähemmän kuin Satakunnassa. Joillain alueilla on myös erillinen tilannekeskuksessa päivystävä palomestari, joka tukee kenttämestarien toimintaa.

Jotta pelastustoiminta saataisiin toteutettua mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti, päivystävän palomestarin tulisi saavuttaa kohde viimeistään yhtä aikaa toisen kohteeseen saapuvan yksikön kanssa. Satakunnassa päivystäviä palomestareita on kolme ja he liikkuvat ilman tukevaa operaattoria. Päivystävä palomestari hälytetään kaikkiin keskisuuriin hälytyksiin ja suuriin tehtäviin hälytetään kaksi palomestaria.

Koska operaattoria ei ole, on hälytysajon aikana johtaminen käytännössä mahdotonta, joten palomestarit ovat kehittäneet toimintatavan, jolla vapaana oleva palomestari paitsi huolehtii päällekkäisistä hälytyksistä myös tukee toimintaa toimimalla etäjohtajana, kunnes hälytetty mestari saavuttaa kohteen. Tilanteen jatkuessa vapaana oleva palomestari toimii käytännössä tilannekeskuspalomestarina.

On myös todettava, että päivystysaikana palomestari tekee hälytysten ohessa paljon muita töitä, kuten koulutusta/ kouluttautumista, palonehkäisy/ tarkastustehtäviä, toiminnan suunnittelua, valistusta ja neuvontaa.

HAASTATTELUSSA Tähtinen antaa ymmärtää, että päätoiminen henkilöstö ei arvostaisi sopimuspalokunta- eli VPK-toimintaa.

Kaikki alan ammattilaiset tietävät, että VPK:lla on oma tärkeä paikkansa pelastustoimessa ja toimivista VPK:sta tulee pitää huolta. Lausunnosta herääkin kysymys, onko tarkoitus luoda vastakkainasettelua päätoimisen henkilöstön ja VPK:n välille?

Tähtinen esittää esimerkkisäästökohteena yksittäisen, toimivan VPK:n alasajoa, mikä heikentäisi alueen valmiutta. Säästökohteena VPK-toimintaa voi kyllä tarkastella. Jos verrataan Satakunnan sopimuksia muihin alueisiin, huomataan kaksi asiaa.

Ensiksi Satakunnassa VPK:lla ei ole mitään sopimukseen perustuvaa lähtöaikavaatimusta, eikä myöskään vaadita savusukelluskykyä - asia, mikä oli todellinen puute muun muassa Venatorin palossa.

Toisekseen sopimuskorvaukset ovat ilmeisesti Suomen suurimpia. Muitakin ongelmia VPK-toimintaan luonnollisesti liittyy, esimerkiksi henkilöstön ”ukkoutuminen” varsinkin maaseudulla, missä VPK on usein se nopein apu.

Sopimuksia ja korvauksia tarkastellessa on huomioitava, että isolla osalla VPK:sta on vaikeuksia täyttää sopimustaan henkilömäärän osalta. Pahimmillaan palokuntaa ei saada liikkeelle lainkaan, joskus taas sovitun seitsemän sammuttajan sijaan paikalle saadaan vain kaksi. Koska turvallisuutta ei voi laskea sattumien varaan, VPK-sopimukset tulisi muuttaa sellaiseksi, jotka ne pystyvät aina täyttämään ja samalla luopua ylisuurista vahvuuksista.

Tarvitaanko esimerkiksi Euran paloasemalla kaksi VPK:ta, joiden yhteinen sopimusvahvuus on 18, kun esimerkiksi Porin ja Rauman paloasemien vahvuus ilman sairaankuljetusta on vain 1+4?

VPK-sopimusten järkiperäistämisellä saataisiin säästöä ilman, että käytännön toimintavalmius heikkenisi.

PUHUTTAESSA hallinnon määrästä, voidaan todeta, että Satakunnan pelastuslaitoksen hallinto on kohtuuttoman suuri verrattuna muihin vastaavan kokoisiin pelastuslaitoksiin. Jos ne selviävät samoista tehtävistä vähemmällä henkilöstöllä, niin miksi Satakunta tarvitsee enemmän?

Onko vika henkilökunnassa, organisoinnissa vai jossain muussa?

Tero Järvelä

palomestari

kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (ps.)

Ulvila

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut