Sudet mellastakoon rauhassa korpien kätköissä

10.9. 20:31

Olin kävelylenkillä pojan koiran kanssa. Muutama päivä sitten kotitielläni nähty iso susi vaanimassa lenkkeilijöitä ja heidän koiriaan sai aikaan sen, että vilkuilin koko ajan tien vieressä olevaa metsää. Hengitin suun kautta, että kuulisin paremmin kaikki metsän risahdukset. Kun koira pysähtyi tuijottamaan metsää, ihokarvani nousi jännityksestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut nauttia kulkemisesta luonnon helmassa.

Sitten iski kiukku. Pitääkö meidän haja-asutusalueella asuvien todella elää ja pelätä näin? Pelätä kulkiessamme metsä- ja peltoteillä. Pelätä käydessämme marjastamassa ja sienestämässä.

Aikoinaan mummuni kertoi lapsuutensa kotiseudulla olleen susia niin paljon, että äidin lähtiessä kellarissa käymään, tarvittiin aseistettu henkilö turvaksi pihalle. Silloin sudet ammuttiin ja loput älysivät lähteä korpiin, jonne sudet kuuluvatkin. Ja kas kummaa – eivät kuolleet sukupuuttoon.

Voisimmeko mekin oppia jotain historiasta? Annetaan ihmisten ja kotieläinten asua rauhassa kotiseuduillaan ilman pelkoa. Sudet saakoon mellastaa rauhassa korpien kätköissä.

Tuula Saarinen

Säkylä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut