Sähkömarkkinoiden kummajaiset – olisiko Suomen aika keskittyä sähkön omavaraisuuden lisäämiseen?

Eurooppalaisessa sähkön tuotannossa ja kaupassa on kaksi järjestelmää, jotka poikkeavat toisistaan ja ovat osasyy nykyiseen kriisiin, kirjoittaja tietää.

8.9. 18:15

Tavallisen kuluttajan on vaikea ymmärtää sähkön saatavuuteen liittyvää monimutkaista järjestelmää. Emme ole asiassa ainoat, sillä myös suuret yritykset ovat ulkoistaneet kaupankäynnin omalle sähköyhtiölleen tai ammatikseen sähkön pörssikauppaa hoitavalle ammattilaiselle.

Eurooppalaisessa sähkön tuotannossa ja kaupassa on kaksi järjestelmää, jotka poikkeavat toisistaan ja ovat osasyy nykyiseen kriisiin.

Ensimmäinen on vuonna 1993 Oslossa perustettu yhteiseurooppalainen sähköpörssi ja toinen kansalliset sähkön tuotantojärjestelmät. Siinä missä yhteisvastuu sähkön riittävyydestä yhdistää pörssiin jäsenmaita, kansalliset tuotantojärjestelmät kuuluvat kansallisen lainsäädännön piiriin, eivätkä ole tukemassa sähkön tuotantoa ja vakaata hintakehitystä.

Kuvaavaa onkin, että Ranskan tuottaessa 70 prosenttia energiasta ydinvoimalla, Saksa on kytkenyt itsensä Venäjän kaasuun ja hiilivoimaan. Loput jäsenmaista ovat yhdistelleet näiden kahden vaihtoehdon kudelman.

Syystäkin voidaan kysyä, miksi EU ei ole pystynyt säätämään selkeätä yhtenäistä sähkömarkkina- ja tuotantopolitiikkaa? Olemme nyt kaikki tämän emämokan maksumiehiä.

Yksi syy voi olla, että Euroopan sähkömarkkinat avattiin kilpailulle suhteellisen myöhään, eli 1990 alkupuoliskolla. Suomi voisi olla käytännössä täysin omavarainen sähköntuotannossa. Siitä pitää huolen monipuolinen tuotantojärjestelmä, jossa ydinvoima lisäksi olemme nopeasti kasvattaneet uusiutuvien tuuli-, aurinko- ja biokaasun osuuksia.

Ongelmaksi ja pahimmillaan katastrofiksi on osoittautumassa valtiovallan hallinnasta karannut valtioyhtiöiden valvonta. Vuosien mittaan hallitus toisensa perään on harhaisesti kuvitellut, että erityisesti energiamarkkinoilta kasvunsa hakevat Fortum ja Neste ovat valtiolle osinkoja tuottavia pesämunia. On tuudittauduttu siihen uskoon, että yhtiöiden johdolla on homma hanskassa riskipitoisilla kansainvälisillä markkinoilla.

Nyt perälauta repsottaa pahemman kerran toisella näistä eikä valtiojohdolla tunnu olevan keinoja kierteen pysäyttämiseksi.

Siinä missä yritykset voivat futuurikaupoilla hakea optimaalista sähkönhintaa Nasdaq Commodities -johdannaiskauppaa harjoittavasta sähköpörssistä, tavallinen kuluttaja joutuu hakemaan sekalaisesta joukosta sähkön jälleenmyyjiä edullisimman hintatarjouksen.

Näiden joukossa erityisasemassa ovat energiayhtiöiden omat myyntiyhtiöt, kuten Vattenfall ja Fortum. Niille kuluttaja-asiakkaista huolehtiminen on kuitenkin vain pieni osa kokonaisliikevaihtoa.

Kansalaisten osuus sähkönkulutuksessa on alle kolmanneksen. Tuleva talvi ajaa myös sähköyhtiöt tiukoille. EU velvoittaa ne siirtämään vakuusrahastoon tarvittavat vakuudet kyvystä tarjota asiakkaille sähköä sopimushintaan. Vakuudet voidaan palauttaa siinä tapauksessa, että yhtiö suoriutuu velvoitteesta.

Näin jälkiviisaana voisi todeta, että norjalaisten perustama sähköpörssi, johon myös Suomi liittyi 1998, olisi kannattanut pitää pohjoismaiden yhteisenä ”kultapossukerhona”. Houkutus oli kuitenkin liian suuri muutoinkin energiatuloilla elävälle Norjalle kytkeä muu Eurooppa mukaan ja moninkertaistaa liiketoiminta.

Vähemmälle on jäänyt norjalaisten kiinnostus kasvattaa hädän hetkellä tukeaan EU:n jäsenmaille. Norja ansaitsee tänä vuonna öljy- ja maakaasuviennillä yli 200 miljardia euroa. Ensi vuonna viennin arvo nousee 300 miljardiin.

Pohjoismaat suunnittelevat mittavan tuulivoimaverkoston rakentamista Itämerelle. Kenenkähän pussiin siitä saatava hyöty menee? Olisikohan Suomen aika keskittyä sähkön omavaraisuuden lisäämiseen?

Paavo Kajander

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut