Työn merkityksellisyys on yksi keskeinen teema laajassa työelämän murrosta koskevassa keskustelussa, sillä työn ja työnteon rakenteelliset ongelmat haastavat meidät pohtimaan yhä enemmän myös työnteon laatua. Harva meistä jaksaa uurastaa vuodesta toiseen ainoastaan ulkoisesti asetettujen tavoitteiden innoittamana, ilman omaa sisäistä kokemusta työn merkityksellisyydestä.
Kesälomat – tai muut pidemmät vapaat – tarjoavat usein hedelmällistä alustaa omien toiveiden ja tavoitteiden tunnistamiseen, sillä arjen oravanpyörän hiljennyttyä on aikaa pohtia mielen perukoille työnnettyjä syvempiä ajatuksia. Erilaisten pohdintojen anti näkyy usein syksyisin erilaisissa foorumeissa sekä yksityisinä että julkisina keskusteluina.
Merkityksellisyyden kaipuu on ihmisen perustarve ja hyvinvoinnin oleellinen elementti. Siksi on tärkeää, että oma oleminen ja tekeminen myös töissä on mielekästä. Merkityksellisyyden kokemus on monen asian summa.
Filosofi Frank Martelan (2017) mukaan se koostuu mahdollisuudesta vaikuttaa työtä koskeviin päätöksiin, oman osaamisen ja työn vaatiman osaamisen tasapainosta, yhteenkuuluvuuden tunteesta sekä työn vaikutuksesta muihin ihmisiin tai ympäröivään yhteiskuntaan.
Merkityksellisyyden kokemus on sidoksissa myös henkilökohtaisiin arvoihin: mitä syvempiä tavoitteita varten haluan elää elämääni, arkeani ja työtäni.
Minna Kalliomäki
Jos loman jälkeen tunnistaa työstään ongelmakohtia, on silloin hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mille näistä asioista voi ja haluaa tehdä jotain sekä mihin puolestaan voi etsiä ratkaisuja, vaikka oman esihenkilön kanssa.
Esihenkilön tuleekin olla herkästi ”kuulolla” työntekijöidensä tavoitteista, odotuksista ja arvoista. Tämä luonnollisesti vaatii aikaa esihenkilön ja työntekijän välisiin turvallisiin ja kiireettömiin keskusteluihin. Lisäksi esihenkilöltä vaaditaan aitoa halua kuulla työntekijän näkemyksiä työstä, sen sisällöstä ja tekemisen tavasta.
Omien pohdintojen ja yhteisten keskustelujen avulla työntekijän on mahdollista havaita työssään yksityiskohtia, joihin vaikuttamalla työtä voi viedä enemmän kohti merkityksellisyyden kokemusta. Tämä lisää työntekijän kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tuottaa myös työnantajalle parempaa tulosta.
Realistista on kuitenkin muistaa, että työn merkityksellisyys voi joskus löytyä kokonaan uusista ympyröistä. Aina vika ei ole kuitenkaan nykyisessä työssä tai työoloissa, vaan joskus kaipaamme selkeästi mahdollisuuksia, joita nykyinen työ ei tuunaamallakaan tarjoa.
Jonna Koivisto
Puhe työn merkityksellisyydestä voidaan myös rinnastaa helposti yltiöpositiiviseen ja elitistiseen haihatteluun: miten tällaisesta teemasta voi edes puhua, kun samaan aikaan osalla ei ole töitä ollenkaan.
Fakta on kuitenkin myös se, että monelle on tärkeää päästä käyttämään osaamistaan ja vahvuuksiaan parhaalla mahdollisella tavalla ja päästä myös omien kiinnostuksen kohteiden sekä arvojen mukaiseen työhön. Tämän toteutuessa työntekijä ei ole ainoa hyötyjä, siitä seuraa hyvää myös työnantajalle ja koko yhteiskunnalle.
Minna Kalliomäki
työhyvinvoinnin asiantuntija, työnohjaaja
Jonna Koivisto
johtamisen ja esihenkilötyön lehtori, Business Coach
Satakunnan ammattikorkeakoulu