Taidettiinpa ampua omaan huovikkaaseen

Erkki Teikari

27.8. 8:59

Koko yhteiskuntaa on vauhdilla sähköistetty. Puhutuinta on autojen polttomoottorien vaihto akkuvetoisiin. Uuden, alle 50 000 euron sähkökaaran ostamista me veronmaksajat avitamme kahdella tonnilla.

Sähkön hinta on noussut pilviin. Fossiilittoman liikenteen työryhmän 700 000 sähköauton tavoite 10 vuodessa oli tolkuton. Viime vuonna niitä rekisteröitiin noin 10 000. Raskaan liikenteen sähköistäminen on alkutekijöissään.

Koteja on siirretty suoraan sähkölämmitykseen. Myös sosiaalinen media liikkuvine kuvineen ja tietotekniikka kaikkinensa ovat wattien suursyöppöjä.

SUURET MERKKIVALMISTAJAT lopettelevat polttomoottoriautojen tekemistä ja investoivat miljardeja sähköautoihin.

Mutta jos sähköä ehkä riittäisikin, mistä saadaan akuissa tarvittava litium?

Se on alkalimetalleihin kuuluva kevyt alkuaine, jonka yhdisteiden hinnat ovat vuoden 2020 alusta kahdeksankertaistuneet. Kova litiumkilpailu jatkuu ainakin 2030-luvulle.

Uusia esiintymiä ei ainakaan Euroopassa ole saatu päivänvaloon, vaikka meilläkin maaperän tutkimiseen on 15 vuodessa käytetty yli 500 miljoonaa. Ja löydöksen hyödyntämisen alkamiseen menee 15–20 vuotta.

MUTTA KOKO energian tuotantohan pitäisi saada fossiilittomaksi. Niin aurinkokennoihin, tuulivoimaloihin, sähkön siirtoon kuin sen säilömiseenkin tarvitaan harvinaisia maametalleja, litiumin ohella.

Valitettavasti Kiina ja Venäjä ovat niiden tuotannon päällepäsmäreitä. Kiinalla on noin 60 prosenttia kyseisten maametallien kaivosteollisuudesta.

Geologian tutkimuskeskuksen mukaan mineraalivarat eivät riitä fossiilittomaan energiaan siirtymiseen eivätkä edes yhden sukupolven autojen vaihtamiseen töpselikantaan.

"SUO, KUOKKA ja Jussi – eli turve on perikotimainen luonnonvara. Jussi tosin teki suosta peltoa. Jusseista huolimatta vajaa kolmannes maapinta-alastamme on suota. Siitä on suojeltu noin 13 prosenttia eli 1,2 miljoonaa hehtaaria.

Joulukuussa 2000 eduskunnan suuri valiokunta pähkäili, uusiutuuko turve. Äänestyksen tasatulos 12–12 merkitsi, että arpa sääti turpeelle päästökauppamaksun. Ehkäpä pakkanen panee tämänkin päätöksen uusiksi.

Ruotsissa turve sen sijaan uusiutuu, mutta sen energiakäyttö on vähäistä. Meilläkin sen päästöt ovat pelkkä murunen vaikkapa Saksan hiilituprutukseen verrattuna.

TURVE KORVAA tukki- ja kuitupuuta energiatuotannosta, mutta hallitus määräsi, että sen käyttö puolitetaan 2030 mennessä. Vuonna 2020 se päätti satsata 29 miljoonaa turvekoneiden romutukseen. Rahat hupenivat kuukaudessa. Useat energialaitokset ovat ehtineet luopua. Romutuksen ajoitus oli surkea.

Nyt vihreätkin sallisivat väliaikaisesti turvevoimaa lisätä. Alasajo olikin aivan liian nopea.

Ympäristöluvitettua turvesuota on "levossa" noin 20 000 hehtaaria. Neova (ent. Vapo) aloitteli tuotantoa keväällä, kun hinta nousi. Energiaturvettahan oli korvattu puuhakkeella, josta neljännes oli tuontia – ja siitä puolet Venäjältä.

Kirjoittajan mukaan turpeen merkitys kriisiajan oloissa olisi nykyistä suurempi. ”Turpeen osuus energiasta on ollut vain 5–7 prosenttia.” Arkistokuvassa polttoturvetta nousee Karvian Mustakeitaalta.

KOKONAISTILANNE ON surkea. Vielä 2010-luvulla turpeella tuotettiin noin 15 terawattituntia vuodessa, nyt 0,7. Huoltovarmuuskeskuksen Petri Niemisen mukaan "ehdoton alaraja" on 5–10 terawattituntia.

Vaikka turpeen osuus energiasta on ollut vain 5–7 prosenttia, merkitys kriisiajan oloissa olisi paljon suurempi. Huoltovarmuuskeskus perustaakin nyt ensimmäisen polttoturpeen varmuusvaraston. Miten se enää onnistunee?

Myös 1970-luvun öljykriisissä turvauduttiin turpeeseen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusi suosittelee sen lisäämistä nytkin fossiilisen tuontienergian korvaajana.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut