Aikamatkailua Porin lähiöissä

21.8. 9:00

Tehdään ajatuskoe. Matkustetaan ajassa 20 vuotta tulevaisuuteen, vuoden 2042 Pihlavaan, Sampolaan ja Väinölään. Mitä näemme? Mitä koemme?

Koemmeko olevamme 2040-luvulla vai kenties aikamatkalla vuodessa 2022? Viestiikö ympäristö siitä, että näitä alueita on haluttu kehittää ja pitää ajassa kiinni? Ovatko kaupunki, asukkaat ja muut toimijat arvostaneet niitä?

Vai ovatko paikat levällään ja sieltä täältä pilkottaa nuhraantuneita merkkejä menneiden aikojen elinvoimasta, rakennusvirheistä, hetken kestäneistä kehityshankkeista sekä välinpitämättömästä suhtautumista yhteiseen tilaan?

Jos tänään matkustat kyseisiin paikkoihin, voi tämä kokemus vaihdella melkoisesti.

Pihlavassa pikatien varressa ränsistynyt Palveleva Pihlava -kyltti kertoo pysähtynyttä tarinaa. Peremmälle mentäessä tieltä näkyy lähes raunioitunut urheilukenttä ja lopulta perillä ruostunut bussipysäkki kuin huutaa, että “tervetuloa ghettoon!”.

Rappioromantiikassa on oma rakastettava puolensa, mutta onko se pidemmän päälle hyväksi?

Tarkemmalla tutkimisella ja asukkaisiin tutustuessa totuus Pihlavasta on kuitenkin monipuolinen ja ihana.

Betonielementtien ja ikävien uutisten varjoon on jäänyt vailla pelkoa elävät aktiiviset asukkaat sekä Pihlavan sijoittuminen kansainvälisestikin huikeiden luontoarvojen, entisen Ahlströmin sahayhdyskunnan mikrokosmosten, parhaiden hiekkarantojen ja raskaan teollisuuden kiehtovan mosaiikin keskelle.

Ränsistynyt urheilustadion on yksi Pihlavan silmiinpistävimmistä maamerkeistä, mutta se ei anna täyttä kuvaa kaupunginosasta, kirjoittaja muistuttaa.

Sampolan vuonna 2019 valmistunut Itätuulen Oppimis- ja liikuntakeskus viestii, että kaupunki haluaa kehittää Itä-Poriin modernia lähiötä. Kerrostalojen julkisivut ovat siistissä kunnossa, mutta vasta istutettujen puiden kasvua odottava valtava parkkipaikka ja työn alla olevat puistot jättävät kokemuksen hieman ontoksi.

Päin vastoin kuin Pihlavassa ja Väinölässä, ei Sampolassa ole enää baaria tai kahvilaa kohtaamispaikaksi, mutta toisaalta Itätuulen ja Himmelin tiloja pyritään kehittämään yhteisöllisyyden tarpeita palveleviksi.

Väinölän kerrostaloalueella mittakaava on inhimillinen ja tunnelma viihtyisän rauhallinen. Outokummuntietä kulkiessa rakennukset näyttävät hyväkuntoisilta, mutta peremmälle mentäessä joidenkin julkisivujen kunto hieman huolestuttaa. Kauppaa ei ole, mutta baari ja asukastupa tarjoavat rennot paikan kohtaamisille.

Uniikki Radioasema ja T.E.H.D.A.S. Veistospuisto sekä Radioaseman puiston vehreys yhdessä kupariteollisuuden historian kanssa antavat mahdollisuuden vetovoimaisten matkailijoillekin suunnattujen kohteiden kehittämiseen. Viereinen valtava peltoalue saa pohtimaan, millainen Itä-Pori olisi vuonna 2042, mikäli pellolle tulisi mittava uusi teollisuusinvestointi.

Kestävässä kaupunkisuunnittelussa tulee olla pitkä aikaperspektiivi niin tulevaisuuteen kuin oppimisen vuoksi myös menneisyyteen. Jatkuvuuden kannalta olisi tärkeää, että Porin kaupunki yhdessä asukkaiden ja eri sidosryhmien kanssa loisi vision siitä, mitä sen lähiöiden halutaan olevat 2040-luvulla – ja myös nimetä vastuutahot huolehtimaan vision toteutumisesta.

Tällä hetkellä sana lähiö kuitenkin loistaa poissaolollaan niin Porin kaupungin strategiasta, valtuustosopimuksesta kuin lähes täysin myös eri toimialojen hyvinvointiohjelmista. Kaupunginhallinto puhuu laajemmista palvelualueista, eikä 1970-luvulla rakennetuille kerrostaloalueille tällä hetkellä nähdä tarpeelliseksi antaa erityishuomiota sanaa lähiö käyttämällä. Tämä ei yksiselitteisesti ole paha asia, mutta se on huomionarvoista, sillä se poikkeaa ympäristöministeriön sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten linjasta.

Vastuuta lähiöiden tulevaisuudesta ei kuitenkaan tule sysätä ainoastaan julkiselle sektorille ja lähiöiden asukkaille, vaan se on meidän kaikkien yhteinen asia. Ylläpidämmekö sanoissamme perusteetta lähiöiden huonoa mainetta vanhentuneiden mielikuvien pohjalta ehkäisten näin niiden positiivista kehitystä?

Mielikuvamme Porin lähiöistä tulee räjäyttää ja rakentaa ne uudelleen korviemme väliin. Ne tulee nähdä Porin veto- ja pitovoiman sekä brändin kehittämisen resursseina, sillä niin Pihlava kuin Itä-Pori tarjoavat kutkuttavia mahdollisuuksia kiehtovasti erottuvien ja laadukkaiden asuinympäristöjen kehittämiseen sekä koko Porin tarinan uudelleen kertomiseen.

Kirjoittaja on Porin kaupungin kulttuuriyksikön hankekoordinaattori.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut