Yleisurheilun MM-kisojen synkkä saldo

2.8. 19:40

Kisat sujuivat vanhaan malliin: Suomi on ollut jo pitkään yleisurheilussa statisti, ei mitään uutta ollutkaan odotettavissa auringon alla.

Eivät yllättäneet Suomen urheilutoimittajat, eivätkä meidän ”suuruuksistamme” videoita tehneet ihailijat, varsinkaan realisteja tai pessimistejä, jotka eivät edes pety.

Tämän kaiken vouhotuksen tarkoitus on saada mahdollisimman suuri joukkue kisoihin. Tästä seuraa suuri joukko johtajia, siipeilijöitä ja haastattelevia tyhjäntoimittajia, jotka haastattelevat hengästyneitä ja itkua vääntäviä, kesän heikoimpaan tulokseensa yltäneitä urheilijoita.

Monen muun maan urheilijat tekevät kesän parhaan tuloksensa, parhaimmat maailman ennätyksiä.

Näiden jälkeen on aihetta purkautua ja itkeä. Poikkeuksen tosin teki suomalainen naisedustaja, joka nauroi iloisena haastattelussa täysin penkin alle menneen suorituksensa jälkeen. Taisi olla iloinen kesälomamatkastaan ja nauroi ”herrojen” valinnalle?

Miksi lähetetään mammuttijoukkio palkkiomatkalaisia turisteiksi kisoihin, jopa vanhoja kisaraakkeja. Nuoria lähettiläitä ymmärrän, kokemuksenhankintamatkalla.

Ja sitten sapiskaa selostajille, joita on kaksi, jotka seurustelevat keskenään ja puhuvat heille tutuista asioista, niin kuin ”Pihtiputaan mummokin” ne tuntisi?

Minun mielestäni toinen, seurustelu-upseeri, joutaa pois. Selostajan kuuluu selostaa tv-katsojille kisoja, eikä luetella, kuka missäkin kisassa oli silloin ja silloin niin ja niin mones. Epäonnistumisen jälkeen suomalainen kehutaan. Ei haukkuakaan tarvitse, mutta realismia kaipaisin!

Äänenkäyttö miehillä on epäselvää: tavuja niellään ja rytmi puheessa on liian nopea, kun on paljon eläkeikäisiä katsojia. Minkä maan edustaja on, kuuluisi kertoa, viis nimistä. Emme me näitä harvoin, jos koskaan, nähtyjä tunneta.

Etukäteismitaleja valmentajat ja toimittajat jakavat suruttomasti, mutta kisan kuluessa alku on aina sama: toivotaan, toivotaan ja lopputulos valitettavasti, valitettavasti.

Tulevissa EM-kisoissa on kuulemma seitsemän potentiaalista urheilijaamme mitaleilla. Jälkipuintikin on aina sama: pitää tehdä sitä ja tätä, mutta mikään ei muutu.

Hävettää. Kävisivät vaikka Ruotsissa ja Norjassa kyselemässä valmennuksesta ja ennen kaikkea kykyjen etsimisestä.

Näin ajattelee hävytön sohvaperuna.

Timo Kouttu

Huittinen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut