Vieraannuttamisen noidankehä satuttaa kaikkia osapuolia

Kirjoittaja muistuttaa, että vanhempien keskinäinen suhde on lapsen henkinen koti, myös eron jälkeen

26.7. 19:35

Vieraannuttamisella tarkoitetaan vanhemman käyttäytymistä erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman suhde olennaisesti vaikeutuu ja joskus katkeaa kokonaan. Vieraannuttajan tavoitteena on hävittää kohdevanhempi lapsen elämästä esimerkiksi puhumalla hänestä halveksivasti, pimittämällä tietoja lapsiin liittyvistä asioista ja paljastamalla lapsille kohdevanhemmasta epäasiallisia ja tarpeettomia asioita.

Vieraannuttajan tavoitteena on, että lapsi itse näyttäisi omasta tahdostaan luopuvan yhteydestä toiseen vanhempaan. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että kohdevanhempi olisi ollut lapselle vahingoksi.

Käyttäytymisen motiivina on yleensä vieraannuttajan kokema viha ja katkeruus eron toista osapuolta kohtaan. Vieraannuttamisen kohteena on useimmiten lapsen isä, mutta myös äidit voivat joutua kohteiksi.

Eroviha johtaa vieraannuttamiseen ja vieraannuttaminen puolestaan kohdevanhemman katkeroitumiseen. Noidankehä on valmis. Vieraannuttamiseen johtaneet syyt voivat olla hyvin ymmärrettäviä, mutta ei ole minkäänlaisessa tilanteessa hyväksyttäviä.

Vieraannuttamisen saa loppumaan vain, jos molemmat osapuolet ymmärtävät tilanteen haitallisuuden lapselle, ja ovat valmiita sysäämään omat tunteet syrjään suojellakseen lastaan. Lapset ovat sopeutuvaisia ja selviävät erosta varmasti, kunhan heitä tuetaan oikealla tavalla.

Vakava vieraannuttaminen sisältää psykopaattisia piirteitä, jolloin ammattiapu on tarpeen. Sen tunnistaminen on avaintekijä.

Edes ammattilaiset eivät välttämättä tunnista vakavaa vieraannuttamista. Heidän olisikin suotavaa perehtyä vieraannuttamisilmiöön ja psykopatian ja narsismin erityispiirteisiin. Vakavaa vieraannuttamista harjoittava voi nimittäin vakuuttavasti esittää viranomaisille keksittyjä tarinoita muun muassa siitä, kuinka kohdevanhempi voi olla lapselle vaaraksi ja kuinka hän itse on omistautunut suojelemaan ja pitämään huolta lapsestaan.

Yleensä vieraannuttaja myös valehtelee taitavasti, ettei hän millään tavoin pyri estämään lapsen ja kohdevanhemman vuorovaikutusta. Taitavan manipuloinnin takia viranomaisen saattaa olla hyvin vaikea kyseenalaistaa tällaisia kertomuksia.

Kun epäilee vieraannuttamista, kannattaa esittää avoimia kysymyksiä kohdevanhemman halusta ja kyvystä kasvattaa lasta. Vieraannuttaja vastaa usein mitätöimällä kohdevanhempaa ja korostamalla omaa paremmuuttaan vanhempana. Vieraannuttaja ei yleensä myöskään näe suhdetta kohdevanhempaan tärkeänä.

Vieraannuttaminen satuttaa kaikkia osapuolia. Ennen kaikkea se vaarantaa vakavasti lapsen psyykkisen kehityksen.

Jo lievässä vieraannuttamisessa lapsi kokee merkittävää stressiä ollessaan yhteydessä kohdevanhempaansa. Vakavahkossa tapauksessa lapsi joutuu pitämään yllä ikään kuin kahta erillistä identiteettiä ollessaan vanhempiensa kanssa yhteydessä. Erittäin vakavissa tapauksissa lapsi ei halua olla lainkaan yhteydessä kohdevanhempaansa.

Vieraannuttaja itse velloo ilman ulospääsyä uhriutuen omassa tilanteessaan. Kohdevanhemman tuska on puolestaan vakavissa tapauksissa rinnastettu lapsen kuoleman tai katoamisen aiheuttamaan tuskaan, johon vaikuttaa täydellinen tietämättömyys ja huoli lapsen elämän tapahtumista ja lapsen kohdevanhempaan kohdistuvista negatiivisista tunteista.

Eräs vakavan vieraannuttamisen kohteeksi joutunut vanhempi on todennut kuvaavasti, että jos hän olisi avioliiton aikana kuollut, niin lapsille olisi edes jäänyt positiivinen muisto hänestä.

Olisiko eronneiden mahdollista aloittaa uusi eron jälkeinen elämä puhtaalta pöydältä ennen kuin lapselle jää pysyvä henkinen vaurio?

Ihannemaailmassa molemmat pystyisivät antamaan anteeksi vaikka anteeksiantamattoman – lapsen takia. On vain yksinkertaisesti kestettävä.

Jos tämä ei ole mahdollista, tunteiden käsittely on vähintään hyvä tapahtua omilla tahoilla (läheisten tai ammattiavun tuella). On suuri rakkaudenosoitus lapselle kohdella hänen toista vanhempaansa kunnioittavasti.

Vieraannuttaja itsekin voisi paremmin tukemalla lapsen suhdetta etävanhempaan. Lähipiirin sitkeä ja periksiantamaton kannustaminen tapaamisiin etävanhemman kanssa voi olla merkittävä apu.

Vanhempien keskinäinen suhde on lapsen henkinen koti – myös eron jälkeen.

Millaisen henkisen tilan haluamme lapsillemme?

Lähde: Helinä Häkkänen-Nyholm, Duodecim 2010;126(5):499-505.

Marika Heikkilä

terveydenhoitaja

Siikainen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut