Luulin katsovani luontodokumenttia, kun otsikkona oli ”Suomen ikimetsät”

3.7. 19:00

Tulin 18. kesäkuuta lauantaiaamuna tallitöistä aamukahville ja istahdin telkkarin ääreen. Tv:ssä alkoi juuri ohjelma ”Suomen ikimetsät”. Luontoihmisenä ilahduin, lapsuudesta palautui heti mieleen järeät kuusikot Oravakorven ja Hautavuoren rinteillä Suodenniemellä.

Mutta ei tullutkaan nautittavaa luontoelämystä, petyin raskaasti ja tulin suorastaan kiukkuiseksi, kun huomasin seuraavani Ville Vilenin tuottamaa ohjelmaa. Oli siinä muutama välähdys vanhasta metsästä, mutta muuten ohjelma oli koottu filminpätkistä. Kuvat oli tarkoitettu taustalle ja puhe oli se, mitä katsojan piti seurata.

Filmin päätehtävänä oli syyllistää edelliset ja nykyiset metsänomistussukupolvet. Kaikki metsissä tehdyt toimet ovat olleet käsikirjoittajan mukaan virheellisiä. Metsiä on käytetty taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Että mitä?

”Tärkein puu on lahopuu”, sitä toistettiin ohjelmassa. Vaikka ohjelma keskittyi moittimaan pääasiassa Etelä-Suomessa tapahtuvaa metsien hyödyntämistä, osui joukkoon Lapin metsätaloutta koskeva virhe.

Minuuttikaupalla näytettiin ilmakuvaa Lapin metsänuudistukseen liittyvästä maanpinnan aurauksesta. Niitä kauhisteltiin ja todettiin niiden estävän kansalaisten luonnossa liikkumisen. Toki Lapin luonnosta 99,99 prosenttia on auraamatonta, mutta ohjelman mukaan metsänuudistus häiritsee luonnossa liikkumista.

Varsinainen valhe liittyi Lapin metsien hitaaseen uudistumiseen. Todettiin, että kestää 400 tai jopa 500 vuotta, että syntyy uusia täysikasvuisia metsiä, jos syntyy ollenkaan.

Samanlaisia väitteitä esiintyi ympäristöliikkeen alkuaikoina 1970-luvulla. Silloin haukuttiin ankarasti ”Osaran-aukeita”, jotka oli toteutettu metsähallituksen mailla Lapissa sotien aikana ja jälkeen. Kuitenkin on tosiasia, että Pohjois-Suomen metsäteollisuus on jo vuosia hyödyntänyt ”Osaran-aukeille” uusiutunutta järeää metsää. Ei tarvittu 500 vuotta, vajaa sata vuotta kasvatti uuden metsän Lapissa.

Suomen Ikimetsät -ohjelman mukaan Suomen metsien tärkein tehtävä on toimia ihmisten virkistyskäytön alustana. Talousmetsiä pilkattiin tylsiksi puupelloiksi. Yhden puulajin metsät, koivikot, kuusikot ja männiköt ovat ohjelman tekijöiden mukaan arvottomia puupeltoja.

Kuitenkin lapsuuteni omat ikimetsät olivat sammalepohjaisia puhtaita kuusikoita, jotka olivat syntyneet omaan tahtiin. Myös puhtaita männiköitä syntyy karuille kasvualustoille. Niitä agitaattorit markkinoivat kaupunkilaisille röyhkeästi puupeltoina.

Ohjelmassa pilkattiin myös rakennettuja metsäautoteitä. Tavalliset suomalaiset ymmärtävät metsien taloudellisen arvon koko nykyisen yhteiskunnan rakentumisessa. Metsäautoteillä on siinä tärkeä rooli, sillä ne nimenomaan mahdollistavat kaikkien ihmisten metsiin pääsyn, marjastuksen, sienestyksen ja metsästyksen.

Ohjelman käsikirjoittaja haluaisi Suomen metsät ja suot yhteiskunnan tiukkaan hallintaan. Onko ok, että Yle on mukana tällaisen viestinnän välittämisessä ja rahoittamisessa? Vanhojen metsien suojelu on sinänsä tärkeää, mutta taloudellisten arvojen pilkkaaminen on röyhkeää.

Jukka Tuori

agronomi

Huittinen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut