Musiikkikaupungin rakennusohjeet

2.7. 18:45

Minä tutkin musiikkiskeneä, joten siitä myös puhun. Tarkalleen ottaen tutkin, miksi Porissa syntyi 1990-luvun alun 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen välillä paljon kokeellista, vaihtoehtoista ja rajoja rikkovaa musiikkia.

Skenet eivät synny tyhjästä, mutta niihin ei voi myöskään tyhjentää odotuksia pöhinästä, luovasta taloudesta tai vastaavista. Kukko ei niin sanotusti laula käskemällä.

Useimmiten skenet syntyvät enemmän tai vähemmän suunnittelematta ja usein odottamattomiin paikkoihin. Näin kävi myös Porissa.

Nyt tarkkana, seuraa teoriaa ja vaikeita sanoja! Puhukaamme hetki tietopohjaisesta yhteisöstä. Juuri tällainen yhteisö on skene.

Sen sisällä opitaan arvostamaan esimerkiksi tietynlaista musiikkia, soittotaitoa, musiikin levittämiseen liittyvää osaamista ja vaikkapa kurinalaista harjoittelua. Tällaisen yhteisön syntyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii ympärilleen infrastruktuurin, sekä usein edeltävää, kiinnittynyttä symbolista tietoa ja ulkopuolelta tulevaa symbolista tietoa.

Porissa tätä kiinnittynyttä tietoa, käytännössä siis tietoa siitä miten olla muusikko, tarjosivat ainakin 1980-luvun Pori rock-skene, punkpiirit, isosiskojen ja -veljien levyhyllyt ja Pori jazz.

Ulkopuolinen tieto taas oli enemmän tuurista kiinni: 1970-luvulla oli tehty koulu-uudistus, joka teki englannista pakollisen oppiaineen, 1985 aloitti Radio Pori ja 1987 Music Television rantautui Suomeen ja lisäksi musiikki mullistui maailmanlaajuisesti.

Miten sitten oli edellä mainitun infrastruktuurin kanssa? Lama kolahti Poriin pahasti, ja se jätti jälkeensä paljon tyhjää tilaa. Oli perustettu nuorisotalo, josta oli raivattu tilaa bändikäyttöön ja lisäksi olivat Annis, baarit ja klubit, jotka tarjosivat keikkamahdollisuuksia ja kohtaamispaikkoja. Nuorilla oli siis tilaa ja mahdollisuuksia ”rällästää”.

Kaikki edellä mainittu teki porilaisesta kokeellisesta musiikista saavutettavaa, joka johti siihen, että ihmiset halusivat osallistua sen tekemiseen, kuuntelemiseen ja levittämiseen.

Näin syntyi skene, jonka ”hedelmiä” kehuvat Iggy Pop ja Mike Patton, joita Wim Wenders on käyttänyt elokuvassaan ja joista innostuivat niin BBC:n legendaarinen radiotoimittaja John Peel kuin tanssija Pina Bauschkin.

Voiko tällainen skene syntyä uudelleen? Kuoliko se edes koskaan? Jälkimmäiseen voi vastata, että ei kuollut, korkeintaan muutti muotoaan. Ensimmäiseen taas on vaikeampi vastata. Näyttää siltä, että patenttiratkaisuja ei ole olemassa.

Avainasemassa ovatkin ehkä tilat ja niiden saavutettavuus. Olin 2000-luvun alussa mukana perustamassa Porin bändikeskusta ja laskin tilan maksaneen kaupungille noin 12 000 euroa vuodessa. Ei mikään kummoinen summa.

Jotta Pori olisi tulevaisuudessakin musiikkikaupunki, hyvä sijoitus voisi olla bändikeskuksen kaltaisen tilan tarjoaminen. Tämä ei vielä takaa, että bänditoiminta räjähtää käsiin ja syntyy uusia skenejä. Hyvä alku se silti olisi.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Turun yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksessa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut