Hyvä, parempi, stipendi – Onko oppilaiden palkitseminen stipendeillä ja hymypatsailla vanhanaikaista ja eriarvoistavaa?

”Mitä ajattelevat ne oppilaat, joiden todistuksessa numerot eivät riitä stipendien saamiseen”, pohtii Kaarisillan yhtenäiskoulun rehtori.

Suomalaisissa kouluissa on jaettu hymypatsaita 1950-luvulta lähtien. Kaarisillan yhtenäiskoulun rehtorin työhuoneessa on patsas, jota ei voi jakaa, koska siitä puuttuu pieni palanen.

31.5. 18:15

Työhuoneeni hyllyllä on hymypoikapatsas, jolta puuttuu osa toisesta poskesta. Patsasta ei voi antaa palkinnoksi, koska se ei ole täydellinen.

Joka kevät kaikissa kouluissa jaetaan oppilaille paitsi hymypatsaita myös stipendejä, joiden yhteenlaskettu arvo nousee useisiin satoihin euroihin. Luokan oppilaista opettajat valitsevat opinnoissaan hyvin menestyneet oppilaat, joille stipendit kevätjuhlassa annetaan.

Mitä ajattelevat ne oppilaat, joiden todistuksessa numerot eivät riitä stipendien saamiseen, jotka eivät ole täydellisiä?

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan (HS 24.5.) mukaan hymypatsaiden jakaminen erottelee oppilaita. Onneksi nykyään on alettu huomioimaan myös oppilaiden muita vahvuuksia, kuten esimerkiksi toisten huomioon ottamista, yritteliäisyyttä ja sisukkuutta. Koulumme vanhempainyhdistys palkitsee Symppis-oppilaat, jotka ovat ystävällisiä, toiset huomioon ottavia joukkuepelaajia, toimivat myönteisellä asenteella ja ovat oma-aloitteisia.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan tämän päivän kouluissa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Oppilaita ohjataan myös ottamaan huomioon toimintansa seuraukset ja vaikutukset muihin ihmisiin sekä ympäristöön – tehdään ja opitaan yhdessä.

Koulun toimintakulttuuri on siis tänä päivänä yhdessä suunnittelemista ja tekemistä. Stipendit ja palkinnot pitäisikin antaa koulun erilaisille tiimeille ja ryhmille, esimerkiksi tukioppilastiimille oppilaskuntatoiminnan oppilaille, Välkkäritoiminnan vetäjille ja erilaisille tapahtumatyöryhmien toimijoille.

Perinteisesti tänäkin keväänä jaamme hymypatsaat ja stipendit, joiden saajat ansaitsevat ne.

Otimme kuitenkin askeleen kohti uutta: yksittäisten oppilaiden palkitsemisen lisäksi huomioimme oppilasryhmän, joka ideoi, organisoi ja toteutti pullokeräyskampanjan Ukrainan hyväksi.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (24.5.) kehotettiin uudistamaan perinteitä maailman muuttuessa. Stipendien arvo on muutamista kympeistä sataan euroon. Mitä, jos rahan sijasta palkitsisimmekin oppilaita vaikka elokuvalipuilla, jolloin mukaan voi pyytää ystävän. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Palkitseminen ruokkii ihmisen sisäistä motivaatiota, mutta kuuluuko rahalla palkitseminen koulumaailmaan? Olisiko liian radikaalia jättää stipendit ja hymypatsaat kokonaan pois?

On totta, että ihminen tarvitsee tunnustuksen ja kiitoksen hyvin tehdystä työstä, mutta voisi olla arvokkaampaa, jos opiskelumotivaatio lähtee oppilaista itsestään eikä ulkoisten, rahallisten palkkioiden yllyttämänä. Koulun tavoitteenhan on, että oppilas on motivoitunut, nauttii tekemisestä itsestään ja arvostaa tavoitteiden saavuttamista. Koulussa teemme parhaamme, jotta oppilaat ymmärtävät sisäisen palkitseminen merkityksen elämässä.

Stipendin ja hymypatsaan saaminen voi olla todella iso asia yksittäiselle oppilaalle ja se voi kantaa pitkälle elämässä. Kiitoksen ja kehujen saaminen on kaikille tärkeää.

Onko oppilaiden palkitseminen stipendeillä ja hymypatsailla vanhanaikaista ja eriarvoistavaa vai kannustavaa oppilaan tukemista? Tässäkin asiassa kolikolla on enemmän kuin kaksi puolta.

Johanna Siitari

Kaarisillan yhtenäiskoulun rehtori

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut